Tag Archives: sydänsairaudet

Testosteronihoito sydämen vajaatoiminnassa

Posted on by
Vastaus

Sydämen vajaatoimintaa olen käsitellyt laajemmin edellisessä artikkelissa, kuten myös testosteronikorvaushoitoa. Tässä artikkelissa yhdistellään nämä kaksi asiaa ja käsitellään testosteronihoitoa sydämen vajaatoiminta potilailla.

Sydämen vajaatoiminnassa haitalliset muutokset eivät rajoitu pelkästään sydämeen vaan johtavat myös epätasapainoon katabolisten (kuihduttavien) ja anabolisten (kasvattavien) hormonien osalta (1). Tämä taas on ajateltu olevan yhtenä tekijänä sydämenvajaatominta potilaiden yleisessä voimattomuudessa.

Elimistössä tasapainoa säätelevät useat hormonit. Anabolisista eli kasvattavista hormoneista tutuimpia yleisesti ovat insuliini ja testosteroni. Jälkimmäistä on tutkittu myös sydämen vajaatoiminnan hoidossa. Toistaiseksi tutkimukset ovat olleet kooltaan verrattain pieniä, mutta niissä on saatu melkojohdonmukaisesti positiivisia tuloksia (2).

Näitä positiivisia tuloksia ovat olleet yleisen fyysisen suorituskyvyn kasvu (3, 4). Tämän mittareinä ovat olleet niin lihasvoima (4) kuin kävelytestissä menestyminen (3-5). Lisäksi testosteroni näyttää vähentävän vakaaseen sepelvaltimotautiin, joka on usein sydämen vajaatoiminan tosiallinen syy, liittyvää rintakipua (6). Hoito usein on sitä tehokkaampaa, mitä matalampi on lähtötason testosteroni (7). Koska hormonaalinen epätasapaino koskee yhtälailla sydämen vajaatoimintaa sairastavia naisia, on testosteronikorvaushoidosta ollut myös naisille yhtälailla hyötyä (8).

Testosteronihoito ei parantanut yhdessäkään tutkimuksessa sydämen pumppaustehon mittarina toimivaa ejektiofraktiota (3-5, 8). Näin ollen fyysisen suorituskyvyn nousu hoidon aikana johtuu sydämen ulkopuolisista tekijöistä.

Allekirjoittaneen käsityksen mukaan testosteronihoitoa voidaan harkita tarkkaan harkituilla potilailla, joilla itse tauti (eli sydämen vajaatoiminta) on maksimaalisesti muuten hoidettu, mutta fyysinen suorituskyky on matala. Tämä saattaa parantaa potilaiden elämänlaatua (5).

Lähteet:

  1. Anker SD, Chua TP, Ponikowski P, Harrington D, Swan JW, Kox WJ, Poole-Wilson
    PA, Coats AJ. Hormonal changes and catabolic/anabolic imbalance in chronic heart
    failure and their importance for cardiac cachexia. Circulation. 1997 Jul
    15;96(2):526-34.
  2. Toma M, McAlister FA, Coglianese EE, Vidi V, Vasaiwala S, Bakal JA, Armstrong
    PW, Ezekowitz JA. Testosterone supplementation in heart failure: a meta-analysis.
    Circ Heart Fail. 2012 May 1;5(3):315-21.
  3. Malkin CJ, Pugh PJ, West JN, van Beek EJ, Jones TH, Channer KS. Testosterone
    therapy in men with moderate severity heart failure: a double-blind randomized
    placebo controlled trial. Eur Heart J. 2006 Jan;27(1):57-64.
  4. Caminiti G, Volterrani M, Iellamo F, Marazzi G, Massaro R, Miceli M, Mammi C,
    Piepoli M, Fini M, Rosano GM. Effect of long-acting testosterone treatment on
    functional exercise capacity, skeletal muscle performance, insulin resistance,
    and baroreflex sensitivity in elderly patients with chronic heart failure a
    double-blind, placebo-controlled, randomized study. J Am Coll Cardiol. 2009 Sep
    1;54(10):919-27.
  5. Pugh PJ, Jones RD, West JN, Jones TH, Channer KS. Testosterone treatment for
    men with chronic heart failure. Heart. 2004 Apr;90(4):446-7.
  6. English KM, Steeds RP, Jones TH, Diver MJ, Channer KS. Low-dose transdermal
    testosterone therapy improves angina threshold in men with chronic stable angina:
    A randomized, double-blind, placebo-controlled study. Circulation. 2000 Oct
    17;102(16):1906-11.
  7. Aukrust P, Ueland T, Gullestad L, Yndestad A. Testosterone: a novel
    therapeutic approach in chronic heart failure? J Am Coll Cardiol. 2009 Sep
    1;54(10):928-9.
  8. Iellamo F, Volterrani M, Caminiti G, Karam R, Massaro R, Fini M, Collins P,
    Rosano GM. Testosterone therapy in women with chronic heart failure: a pilot
    double-blind, randomized, placebo-controlled study. J Am Coll Cardiol. 2010 Oct
    12;56(16):1310-6.

Linkki

Johdanto

Gerastenialla (eng. frailty, ennen myös hauraus tai hauraus-raihnaus oireyhtymä) tarkoitetaan kokonaisvaltaista haurastumista, jossa tunnusomaista on pienenkin stressitekijän aiheuttama suhteeton haitta ja toipumisen hidastuminen. Se nostaa kaatumisen, luunmurtumien, sairaalaan joutumisen ja jopa kuoleman riskiä. Lisäksi se jouduttaa ulkopuolisen avun tarvetta.  Gerastenian esiintyvyydestä on saatu varsin vaihtelevia tuloksia, mutta sen arvioidaan olevan jopa 10% kotona asuvista ikäihmisistä. Gerastenian esiasteen esiintyvyys saattaa olla jopa noin 40%. (1-5)

Gerastenian ilmiasu ja indeksi

Gerasteniaa voidaan määritellä ilmiasu -käsitteen kautta. Se korostaa sitä seikkaa, että gerastenia on itsenäinen kliininen kokonaisuus.  Gerastenian ilmiasuun kuuluu 5 piirrettä, joista kolmen tulee täyttyä. Mikäli vain kaksi näistä täyttyy, puhutaan gerastenian esiasteesta. Ilmiasuun kuuluvia piirteitä ovat: uupuminen (subjektiivinen arvio), painon lasku (yli 4,5Kg viimeisen vuoden aikana), alentunut voima (puristusvoima miehillä <29-32Kg, naisilla <17-21Kg), vähentynyt aktiivisuus (miehillä <380kcal/vko, naisilla <270kcal/vko) ja hidastunut kävelynopeus (6min kävelykokeessa <234-274m). (1,6)

Siinä missä ilmiasukäsite korostaa gerasteniaa omana kliinisenä kokonaisuutena, indeksin käsite korostaa kasautuvien haittojen merkitystä gerastenian synnyssä. Indeksiä laskiessa summataan suuri määrä muuttujia ja se vaatii enemmän työtä, mutta yleensä tarvittavat komponentit tulevat arvioiduksi ns. laaja-alaisessa geriatrisessa arviossa (7). Myös indeksin avulla voidaan havaita gerastenian esiaste.

Näiden kahden diagnosointitavan lisäksi gerasteniaa voidaan lisäksi seuloa varsin yksinkertaisella ja erittäin nopealla testillä, jonka voi suorittaa myös kotona. Istumasta seisomaan -testissä tutkittava istuu penkillä kädet ristittynä rintakehälle. Siitä noustaa ylös seisomaan ja laskeudutaan takaisin istumaan viisi kertaa. Mikäli tässä kuluu aikaa yli 14 sekuntia, viittaa testin tulos gerasteniaan (8). Toinen helppo testi seulontaa varten on aiemminkin kaatumisia käsittelevässä artikkelissa kuvattu Timed-Up-And-Go (TUG) -testi. Siinä henkilö nousee selkänojallisesta tuolista ylös ja kävelee 3 metriä palaten takaisin tuoliin istumaan. Mikäli tämän suorittamiseen menee yli 10 sekuntia, voidaan gerasteniaa epäillä (1).

Gerastenian hoito

Gerastenian hoito vaatii aina laaja-alaisen kokonaisarvion, jossa kartoitetaan mielen ja  kehon terveys, mutta myös henkilön sosiaaliset olosuhteet ja fyysinen asuinympäristö.

Merkittävämpiä menetelmiä tämän hoitoon ovat lihasvoimaharjoittelu (1, 8), joskaan se ei yksin riitä vähentämään kaatumisia. Eräässä tutkimuksessa muodostettiin liikuntaresepti. Siinä gerastenian esiasteessa suositeltiin seuraavia liikuntamuotoja: lihasvoimaharjoittelu (20min, 80% 1RM vastuksesta), aerobista liikuntaa (10min, 70-80% iän mukaisesta maksimisykkeestä, Borg 13-14), tasapainoharjoittelua (20min, Borg 13-14) ja venyttelyä (10min, Borg 13-14). Näistä muodostuu yhteensä 60 minuuttinen harjoittelu ohjelma. Gerasteniaa sairastaville suositeltiin samoja liikuntamuotoja, mutta hieman eri tavalla jaoteltuna: lihasvoimaharjoittelua 10 minuuttia, aerobista liikuntaa 20minuuttia, tasapainoharjoittelua 8minuuttia ja venyttelyä 7minuuttia.  Näistä muodostuu yhteensä 45 minuutin harjoitteluohjelma. Harjoittelun arvioitiin tuottavan tulosta, kun se tehtiin ainakin 2 kertaa viikossa. Sen sijaan yli 3 kertaa viikossa tehtynä harjoittelun ajateltiin olevan liian rasittavaa ja vähentävän motivaatiota. Siksi harjoitteluohjelmaa suositeltiin tehtävän 2-3 kertaa viikossa (9). Lisäksi on syytä tarkistaa riittävä proteiinin, energian saanti ja D vitamiinin saanti (3).

Ikääntyvälle on saattanut kasautua runsas lääkitys ja tämän kriittinen tarkastelu on olennaista gerasteenisen henkilön kohdalla. He kärsivät ensimmäisenä haitat. Toisaalta joillain lääkeaineilla saattaa olla myös hyödyllisiä vaikutuksia. Tällaisia ajatellaan olevan ns. ACE-estäjillä (,joita käytetään yleisesti sydämen vajaatominan ja verenpaineen hoidossa) ja mm. testosteronilla (2).

Gerasteenisen potilaan kotona pärjääminen ja itsenäisyys ovat uhattuna. Tämän vuoksi on tärkeää kartoittaa sosiaaliset voimavarat kuten elinkumppani, ystävät ja lähisukulaiset. Näiden puuttuessa tulee pohtia ulkopuolisen avun tarvetta. Lisäksi pitää varmistaa, että fyysinen elinympäristö eli asunto ja sen lähialueet tukevat kotona pärjäämistä. Päivittäiset toiminnot tulisi pystyä suorittamaan samassa asuin kerroksessa. Ulko-ovella ei saisi olla pitkiä portaita. Kotona tulisi olla riittävästi tilaa liikkumisen apuvälineille: kaiteille, kävelykepille, rollaattorille tai pyörätuolille.

Lopuksi

Gerastenia on sekä potilaan, että yhteiskunnan kannalta hyvin merkittävä tila. Se lisää riskiä toisten avun varaan joutumisesta, vähentää itsenäisyyttä, lisää myös muiden vakavien sairauksien sekä kuoleman riskiä. Yhteiskunnallinen merkitys tulee tilan aiheuttaman avun tarpeen noususta eli kustannuksista. Lohdullista on se, että meistä jokainen voi terveillä elämäntavoilla ja riittävällä suositusten mukaisella liikunnalla ehkäistä gerastenian syntyä ja voimistumista. Tietyissä sairauksissa, kuten osteoporoosissa, sydämenvajaatoiminnassa, keuhkoahtaumataudissa, syövässä ja muistisairauksissa gerastenian esiintyvyys on selvästi tavanomaista suurempaa. Näitä sairastavien kohdalla tulee olla erityisen herkkä tunnistamaan ja hoitamaan gerastenia, koska se myös heikentää tausta sairauden ennustetta.

Lähteet:

  1. Koivukangas M, Strandberg T, Leskinen R, Keinänen-Kiukaanniemi S, Antikainen R. Vanhuksen gerastenia -tunnista riskipotilas. SLL. 2017 Feb 72;7:425-430.

  2. Clegg A, Young J, Iliffe S, Rikkert MO, Rockwood K. Frailty in elderly people. Lancet. 2013 Mar 2;381(9868):752-62.

  3. Morley JE, Vellas B, van Kan GA, Anker SD, Bauer JM, Bernabei R, Cesari M, Chumlea WC, Doehner W, Evans J, Fried LP, Guralnik JM, Katz PR, Malmstrom TK, McCarter RJ, Gutierrez Robledo LM, Rockwood K, von Haehling S, Vandewoude MF, Walston J. Frailty consensus: a call to action. J Am Med Dir Assoc. 2013 Jun;14(6):392-7.

  4. Chen X, Mao G, Leng SX. Frailty syndrome: an overview. Clin Interv Aging. 2014 Mar 19;9:433-41.

  5. Vermeiren S, Vella-Azzopardi R, Beckwée D, Habbig AK, Scafoglieri A, Jansen B, Bautmans I; Gerontopole Brussels Study group.. Frailty and the Prediction of Negative Health Outcomes: A Meta-Analysis. J Am Med Dir Assoc. 2016 Dec 1;17(12):1163.e1-1163.e17.

  6. Fried LP, Tangen CM, Walston J, Newman AB, Hirsch C, Gottdiener J, Seeman T, Tracy R, Kop WJ, Burke G, McBurnie MA; Cardiovascular Health Study Collaborative Research Group.. Frailty in older adults: evidence for a phenotype. J Gerontol A  Biol Sci Med Sci. 2001 Mar;56(3):M146-56.

  7. Searle SD, Mitnitski A, Gahbauer EA, Gill TM, Rockwood K. A standard procedure for creating a frailty index. BMC Geriatr. 2008 Sep 30;8:24.

  8. Savela S, Komulainen P, Sipilä S, Strandberg T. Ikääntyneiden liikunta -minkälaista ja mihin tarkoitukseen?. Duodecim. 2015;131(18):1719-25.

  9. Bray NW, Smart RR, Jakobi JM, Jones GR. Exercise prescription to reverse frailty. Appl Physiol Nutr Metab. 2016 Oct;41(10):1112-1116.