Tag Archives: geriatria

Liikuntaharjoittelu on olennaisinta kaatumisten ehkäisyssä

Posted on by
2

Kaatumisten ehkäisystä on ilmaantunut laaja katsaus artikkeli (1), jossa todetaan, että liikuntaharjoittelu on olennaisin komponentti kaatumisten ehkäisyssä. Riskiä voidaan edelleen vähentää laaja-alaisella yksilöllisellä arvioinnilla, jossa tarkistetaan lääkitys, ravitsemus, kodin teknisetominaisuudet kuin sosiaaliset verkostotkin. Kaatumisriskiä voi helposti arvioida itse lyhyellä kaatumisriskin arviointi lomakkeella.

Lähteet:

  1. Tricco AC, Thomas SM, Veroniki AA, Hamid JS, Cogo E, Strifler L, Khan PA,
    Robson R, Sibley KM, MacDonald H, Riva JJ, Thavorn K, Wilson C, Holroyd-Leduc J,
    Kerr GD, Feldman F, Majumdar SR, Jaglal SB, Hui W, Straus SE. Comparisons of
    Interventions for Preventing Falls in Older Adults: A Systematic Review and
    Meta-analysis. JAMA. 2017 Nov 7;318(17):1687-1699.

Muistisairauksien varhainen toteaminen on tärkeää

Posted on by
Vastaus

Aiemmista pintaa syvemmältä -artikkeleista poiketen tämä artikkeli on enemmän katsaus tyyppinen kertaus muistisairauksien perusasioista. Tästä syystä se on pyritty kirjoittamaan mahdollisimman yleistajuiseksi eikä tarjoa syventävää tietoa aiheesta. Seuraava artikkelini tulee käsittelemään (ennemmin tai myöhemmin) muistisairauksen ravitsemusta ja siinä palataan tuttuun, joskin ehkä hieman vaikeaselkoisempaan tapaan esittää asia. 

Muistin oire on yleinen vaiva

Muistin heikeneminen ja etenkin koettu muistin vaikeus on yleinen ongelmia ikäryhmästä riippumatta. Työikäisellä muistin vaikeuden taustalla on usein kuormittava elämäntilanne tai mielialahäiriö. Nämä on usein hoidettavissa olevia tiloja. Varsinaisten muistisairauksien esiintyvyys lisääntyy iän myötä selvästi. Esiintyvyydellä tarkoitetaan sitä osuutta väestöstä, jolla kyseinen sairaus on. Muistisairauden esiintyvyys 70 vuotiailla on noin 3%, kun se on 10 vuotta vanhemmilla eli 80 vuotiailla jo noin 15%. (1)

Muistisairauksia on useita

Ylivoimaisesti yleisin muistisairaus on Alzheimerin tauti. Sen osuus muistisairauksista on noin 65-70%. Seuraavaksi yleisin on verisuoniperäinen muistisairaus (15-20%) ja samalla osuudella Lewyn kappale -tauti. Neljäntenä tulee otsa-ohimolohko rappeumat alle 5% osuudella. Muita harvinaisia muistisairauden syitä ovat vammat, alkoholin tai muiden päihteiden aiheuttama aivorappeuma, Huntingtonin tauti, Wilsonin tauti ja Creutzfeld-Jakobin tauti. (1)

Milloin tulisi huolestua muistioireesta

Kuten yllä on todettu, muistin häiriöt eri syistä johtuen ovat varsin yleisiä. Jopa joka neljäs aikuisista kokee ajoittain muistin vaikeutta. Suurin osa näistä muistivaikeuksista johtuu parannettavissa olevista syistä, joita kuitenkin on yksin usein vaikea selvittää tai hoitaa. Kun havaitaan toistuva muistivaikeus, on syytä varsin matalalla kynnyksellä hakeutua asiantuntijan esimerkiksi muistihoitajan tai lääkärin vastaanotolle. Erityisesti silloin, kun sovitut asiat alkavat unohtua, ilmenee eksymistä tutussa ympäristössä taikka muutoin arjen sujuminen vaikeutuu, on viimeistään varattava aika geriatrille. Muistisairauden oireiden hoito ja muiden sosiaalisten turvaverkostojen rakentaminen helpottuu, kun muistisairaus havaitaan ajoissa. (1)

Muistisairauksien ilmenemiseen voi vaikuttaa

Muistisairaudet ovat varsin monitekijäinen sairaus ryhmä. Kaikissa eri muistisairauksissa aivojen vaurioituvat osat ja vaurioitumisen mekanismit ovat erilaisia. Suomalaisessa tutkimuksessa ollaan osoitettu, että useaan tekijään yhtä aikaa vaikuttamalla voidaan ehkäistä älyllisten toimintojen laskua. Näitä tekijöitä ovat, ravitsemus, fyysinen aktiviteetti, älyharjoitteet ja aktiiviset sosiaaliset suhteet sekä metabolisten (sokeritauti, liiallinen kolesteroli), että sydän- ja verisuonisairauksien tarkka seuranta ja hoito (2). Lisäksi on pientä näyttöä siitä, että Souvenaid -niminen ravintovalmiste saattaa hidastuttaa Alzheimerin taudin etenemistä sen aivan alkuvaiheissa (3). Yleisesti voi siis sanoa, että sosiaalisesti rikas elämäntaja, jossa aivot saavat älyllisiä virikkeitä yhdistettynä terveelliseen monipuoliseen ravitsemukseen sekä liikuntaan ehkäisee älyllisten toimintojen heikkenemistä.

Yleisimpien muistisairauksien tyypillisiä piireitä

Alzheimerin tauti
Alzheimerin taudin tyypillinen oire on tapahtumamuistin heikentyminen. Käytännössä tämä tulee esille siiten, että henkilö kysyy tai kertoo toistuvasti samaa asiaa. Tätä paikatakseen hän saattaa sepittää täysin todellisuudesta irrallaan olevan tarinan. Tästä tahattomasta ”valehtelusta” käytettään termiä konfabulointi. Muistin häiriö koskettaa taudin alkuvaiheessa aivan viimeaikaisia tapahtumia ja nuoruuden tapahtumat saattavat olla selvästi vielä mielessä. Myös ajantaju ja paikallistaminen häiriintyvät herkästi. Eksymistä ilmene ja myös vaikeutta pitää sovituista aikatauluista kiinni. (1, 4)

Verisuoniperäinen muistisairaus
Verisuoniperäisessa muistisairaudessa tyypillisiä oireita ovat jäykkyys ja tilan vaihtelut. Tauti saattaa edetä askeleittain. Muistin heikentyminen voi olla lievää, mutta leimallista on toiminan aloituksen ja -ohjauksen vaikeus. Toisin sanoen tekeminen saattaa helposti keskeytyä tai muuttua aivan muuksi. Esimerkiksi kahvin keittämisessä kahvipaketin viereltä löydetty keksipaketti saakin henkilö keskittymään näiden nauttimiseen ja kahvi jää keittämättä. (1, 4)

Lewynkappaletauti
Lewyn kappale taudille leimallinen oire ovat hyvin monimuotoiset näköharhat sekä Parkinsonin taudille tyypillinen jäykkyys ja vapina. Parkinsonin taudista poiketen muisti heikkenee ennen liikuntakyvyn vaikeutumista. Lisäksi potilaat ovat hyvin herkkiä erään lääkeryhmän (neuroleptien) jäykkyyttä lisäävälle vaikutukselle. (1, 4)

Otsa-ohimolohkorappeumat
Näissä taudeissa tyypillinen piirren on selvä persoonallisuuden muuttuminen usein niin, että potilaan käytös muuttuu vilkkaaksi ja estottomaksi. Harkintakyky heikkenee. Muisti on harvoin alkuvaiheessa merkittävä ongelma. (1, 4)

Muistisairauksille yhteisiä ilmiöitä

Vaikka kaikki muistisairaudet ovat itsenäisiä ja erillisiä sairauksia, on niissä myös yhteisiä piireitä. Yksi arjen kannalta merkittävin tällainen yhteinen piirre on käytöshäiriö. Käytöshäiriöllä tarkoitetaan muistisairauteen liittyvää oiretta, joka vaikuttaa käytökseen. Tyypillinen varsinkin alkuvaiheen käytöshäiriöksi luokiteltava oire on masennus. Toinen tavanomainen oire on uni-valverytmin häiriö. Kolmas hieman ikävämpi oire on varsinkin Alzheimerin tautiin liittyvä epäilevä eli paranoidinen ajattelu. Tämä ilmenee yleensä harha-ajatuksina varastelusta ja kotiin tunkeutuvista vieraista ihmisistä. Myös vaikeutuva mustasukkaisuus kuuluu samaan ryhmään.

Avuntarpeen lisääntyminen on myös yhteistä kaikille muistisairauksille, joskin yksilöllisesti niin, että kahden samaa tai erisairautta sairastavan avun tarpeen ennustaminen ei etukäteen onnistu. Varmaa on vain se, että avuntarve lisääntyy, joskus kylläkin yllättävän vähän.

Gerastenian riskin lisääntyminen johtuu aivojen rappeutumisen aiheuttamasta ravitsemuksen puutteesta ja passiivisuudesta. Gerastenia saattaa joissain tilanteissa vaikuttaa henkilön pärjäämiseen jopa enemmän kuin itse muistisairaus.

Muistisairauksien diagnostiikka on monivaiheista

Ensivaiheessa muistioireen kanssa voi hakeutua muistihoitajan luokse, joka tekee alustavia selvityksiä sekä yleensä alustavan muistitutkimuksen (MMSE). Mikäli huoli varmistuu, lähettää hän potilaan geriatrin vastaanotolle, jossa selvitellään taustoja ja etsitään mahdollisia syitä muistin heikkenemiselle. Tutkimusten tarkoitus paitsi selvittää mahdollista sairautta, mutta myös onko oireen taustaa jokin hoidettavissa oleva tila. Jatkotutkimusten (aivojen kuvantaminen, verikokeet, sydänfilmi) jälkeen palataan vastaanotolle ja usein saadaan diagnoosi. Joissain tilanteista muistin heikkeneminen on vielä niin lievää, ettei diagnoosiin päästä heti, vaan tarvitaan seurantaa. Tässä tilanteessa usein 3-6kk päästä toistetaan muistitutkimus (MMSE).

Muistisairautta ei voi parantaa, mutta usein oireita voidaan lievittää ja ennakoida tulevaisuutta

Muistisairauksille ei toistaiseksi ole onnistuttu kehittämään hoitoa, joka estäisi taudin etenemistä tai jopa parantaisi sen. Onneksi erilaisilla terveellisellä elämäntavalla,  lääkkeillä ja sosiaalisilla tukiverkoilla voidaan oireita lievittää ja näin pitää yllä elämänlaatua.

Muistisairauden varhainen toteaminen on tärkeää, koska se mahdollistaa aikaisen hoidon aloituksen ja jossain tilanteissa jopa viivästyttää taudin etenemistä. Lisäksi saadaan aikaa reagoida taudin aiheuttamiin haittoihin ja järjestellä tulevaisuuden asumismuotoja ja ennakoida esimerkiksi oikeustoimikelpoisuuden menetystä.

Lähteet:

  1. Erkinjuntti T, Remes A, Rinne J, Soininen H (toim.). Muistisairaudet. 2.painos. Keuruu: Duodecim. 2015
  2. Ngandu T, Lehtisalo J, Solomon A, Levälahti E, Ahtiluoto S, Antikainen R, Bäckman L, Hänninen T, Jula A, Laatikainen T, Lindström J, Mangialasche F, Paajanen T, Pajala S, Peltonen M, Rauramaa R, Stigsdotter-Neely A, Strandberg T, Tuomilehto J, Soininen H, Kivipelto M. A 2 year multidomain intervention of diet, exercise, cognitive training, and vascular risk monitoring versus control to prevent cognitive decline in at-risk elderly people (FINGER): a randomised controlled trial. Lancet. 2015 Mar 11.
  3. Scheltens P, Kamphuis PJ, Verhey FR, Olde Rikkert MG, Wurtman RJ, Wilkinson D, Twisk JW, Kurz A. Efficacy of a medical food in mild Alzheimer’s disease: A
    randomized, controlled trial. Alzheimers Dement. 2010 Jan;6(1):1-10.
  4. Muistisairaudet -käypähoitosuositus 2017.

Linkki

Johdanto

Gerastenialla (eng. frailty, ennen myös hauraus tai hauraus-raihnaus oireyhtymä) tarkoitetaan kokonaisvaltaista haurastumista, jossa tunnusomaista on pienenkin stressitekijän aiheuttama suhteeton haitta ja toipumisen hidastuminen. Se nostaa kaatumisen, luunmurtumien, sairaalaan joutumisen ja jopa kuoleman riskiä. Lisäksi se jouduttaa ulkopuolisen avun tarvetta.  Gerastenian esiintyvyydestä on saatu varsin vaihtelevia tuloksia, mutta sen arvioidaan olevan jopa 10% kotona asuvista ikäihmisistä. Gerastenian esiasteen esiintyvyys saattaa olla jopa noin 40%. (1-5)

Gerastenian ilmiasu ja indeksi

Gerasteniaa voidaan määritellä ilmiasu -käsitteen kautta. Se korostaa sitä seikkaa, että gerastenia on itsenäinen kliininen kokonaisuus.  Gerastenian ilmiasuun kuuluu 5 piirrettä, joista kolmen tulee täyttyä. Mikäli vain kaksi näistä täyttyy, puhutaan gerastenian esiasteesta. Ilmiasuun kuuluvia piirteitä ovat: uupuminen (subjektiivinen arvio), painon lasku (yli 4,5Kg viimeisen vuoden aikana), alentunut voima (puristusvoima miehillä <29-32Kg, naisilla <17-21Kg), vähentynyt aktiivisuus (miehillä <380kcal/vko, naisilla <270kcal/vko) ja hidastunut kävelynopeus (6min kävelykokeessa <234-274m). (1,6)

Siinä missä ilmiasukäsite korostaa gerasteniaa omana kliinisenä kokonaisuutena, indeksin käsite korostaa kasautuvien haittojen merkitystä gerastenian synnyssä. Indeksiä laskiessa summataan suuri määrä muuttujia ja se vaatii enemmän työtä, mutta yleensä tarvittavat komponentit tulevat arvioiduksi ns. laaja-alaisessa geriatrisessa arviossa (7). Myös indeksin avulla voidaan havaita gerastenian esiaste.

Näiden kahden diagnosointitavan lisäksi gerasteniaa voidaan lisäksi seuloa varsin yksinkertaisella ja erittäin nopealla testillä, jonka voi suorittaa myös kotona. Istumasta seisomaan -testissä tutkittava istuu penkillä kädet ristittynä rintakehälle. Siitä noustaa ylös seisomaan ja laskeudutaan takaisin istumaan viisi kertaa. Mikäli tässä kuluu aikaa yli 14 sekuntia, viittaa testin tulos gerasteniaan (8). Toinen helppo testi seulontaa varten on aiemminkin kaatumisia käsittelevässä artikkelissa kuvattu Timed-Up-And-Go (TUG) -testi. Siinä henkilö nousee selkänojallisesta tuolista ylös ja kävelee 3 metriä palaten takaisin tuoliin istumaan. Mikäli tämän suorittamiseen menee yli 10 sekuntia, voidaan gerasteniaa epäillä (1).

Gerastenian hoito

Gerastenian hoito vaatii aina laaja-alaisen kokonaisarvion, jossa kartoitetaan mielen ja  kehon terveys, mutta myös henkilön sosiaaliset olosuhteet ja fyysinen asuinympäristö.

Merkittävämpiä menetelmiä tämän hoitoon ovat lihasvoimaharjoittelu (1, 8), joskaan se ei yksin riitä vähentämään kaatumisia. Eräässä tutkimuksessa muodostettiin liikuntaresepti. Siinä gerastenian esiasteessa suositeltiin seuraavia liikuntamuotoja: lihasvoimaharjoittelu (20min, 80% 1RM vastuksesta), aerobista liikuntaa (10min, 70-80% iän mukaisesta maksimisykkeestä, Borg 13-14), tasapainoharjoittelua (20min, Borg 13-14) ja venyttelyä (10min, Borg 13-14). Näistä muodostuu yhteensä 60 minuuttinen harjoittelu ohjelma. Gerasteniaa sairastaville suositeltiin samoja liikuntamuotoja, mutta hieman eri tavalla jaoteltuna: lihasvoimaharjoittelua 10 minuuttia, aerobista liikuntaa 20minuuttia, tasapainoharjoittelua 8minuuttia ja venyttelyä 7minuuttia.  Näistä muodostuu yhteensä 45 minuutin harjoitteluohjelma. Harjoittelun arvioitiin tuottavan tulosta, kun se tehtiin ainakin 2 kertaa viikossa. Sen sijaan yli 3 kertaa viikossa tehtynä harjoittelun ajateltiin olevan liian rasittavaa ja vähentävän motivaatiota. Siksi harjoitteluohjelmaa suositeltiin tehtävän 2-3 kertaa viikossa (9). Lisäksi on syytä tarkistaa riittävä proteiinin, energian saanti ja D vitamiinin saanti (3).

Ikääntyvälle on saattanut kasautua runsas lääkitys ja tämän kriittinen tarkastelu on olennaista gerasteenisen henkilön kohdalla. He kärsivät ensimmäisenä haitat. Toisaalta joillain lääkeaineilla saattaa olla myös hyödyllisiä vaikutuksia. Tällaisia ajatellaan olevan ns. ACE-estäjillä (,joita käytetään yleisesti sydämen vajaatominan ja verenpaineen hoidossa) ja mm. testosteronilla (2).

Gerasteenisen potilaan kotona pärjääminen ja itsenäisyys ovat uhattuna. Tämän vuoksi on tärkeää kartoittaa sosiaaliset voimavarat kuten elinkumppani, ystävät ja lähisukulaiset. Näiden puuttuessa tulee pohtia ulkopuolisen avun tarvetta. Lisäksi pitää varmistaa, että fyysinen elinympäristö eli asunto ja sen lähialueet tukevat kotona pärjäämistä. Päivittäiset toiminnot tulisi pystyä suorittamaan samassa asuin kerroksessa. Ulko-ovella ei saisi olla pitkiä portaita. Kotona tulisi olla riittävästi tilaa liikkumisen apuvälineille: kaiteille, kävelykepille, rollaattorille tai pyörätuolille.

Lopuksi

Gerastenia on sekä potilaan, että yhteiskunnan kannalta hyvin merkittävä tila. Se lisää riskiä toisten avun varaan joutumisesta, vähentää itsenäisyyttä, lisää myös muiden vakavien sairauksien sekä kuoleman riskiä. Yhteiskunnallinen merkitys tulee tilan aiheuttaman avun tarpeen noususta eli kustannuksista. Lohdullista on se, että meistä jokainen voi terveillä elämäntavoilla ja riittävällä suositusten mukaisella liikunnalla ehkäistä gerastenian syntyä ja voimistumista. Tietyissä sairauksissa, kuten osteoporoosissa, sydämenvajaatoiminnassa, keuhkoahtaumataudissa, syövässä ja muistisairauksissa gerastenian esiintyvyys on selvästi tavanomaista suurempaa. Näitä sairastavien kohdalla tulee olla erityisen herkkä tunnistamaan ja hoitamaan gerastenia, koska se myös heikentää tausta sairauden ennustetta.

Lähteet:

  1. Koivukangas M, Strandberg T, Leskinen R, Keinänen-Kiukaanniemi S, Antikainen R. Vanhuksen gerastenia -tunnista riskipotilas. SLL. 2017 Feb 72;7:425-430.

  2. Clegg A, Young J, Iliffe S, Rikkert MO, Rockwood K. Frailty in elderly people. Lancet. 2013 Mar 2;381(9868):752-62.

  3. Morley JE, Vellas B, van Kan GA, Anker SD, Bauer JM, Bernabei R, Cesari M, Chumlea WC, Doehner W, Evans J, Fried LP, Guralnik JM, Katz PR, Malmstrom TK, McCarter RJ, Gutierrez Robledo LM, Rockwood K, von Haehling S, Vandewoude MF, Walston J. Frailty consensus: a call to action. J Am Med Dir Assoc. 2013 Jun;14(6):392-7.

  4. Chen X, Mao G, Leng SX. Frailty syndrome: an overview. Clin Interv Aging. 2014 Mar 19;9:433-41.

  5. Vermeiren S, Vella-Azzopardi R, Beckwée D, Habbig AK, Scafoglieri A, Jansen B, Bautmans I; Gerontopole Brussels Study group.. Frailty and the Prediction of Negative Health Outcomes: A Meta-Analysis. J Am Med Dir Assoc. 2016 Dec 1;17(12):1163.e1-1163.e17.

  6. Fried LP, Tangen CM, Walston J, Newman AB, Hirsch C, Gottdiener J, Seeman T, Tracy R, Kop WJ, Burke G, McBurnie MA; Cardiovascular Health Study Collaborative Research Group.. Frailty in older adults: evidence for a phenotype. J Gerontol A  Biol Sci Med Sci. 2001 Mar;56(3):M146-56.

  7. Searle SD, Mitnitski A, Gahbauer EA, Gill TM, Rockwood K. A standard procedure for creating a frailty index. BMC Geriatr. 2008 Sep 30;8:24.

  8. Savela S, Komulainen P, Sipilä S, Strandberg T. Ikääntyneiden liikunta -minkälaista ja mihin tarkoitukseen?. Duodecim. 2015;131(18):1719-25.

  9. Bray NW, Smart RR, Jakobi JM, Jones GR. Exercise prescription to reverse frailty. Appl Physiol Nutr Metab. 2016 Oct;41(10):1112-1116.

Tarttuvien sairauksien ehkäisy vähentää sairaalahoidon tarvetta

Posted on by
Vastaus

Iän karttumisen myötä vastustuskyky infektio sairauksia kohtaan heikkenee. Tälle on olemassa englanninkielinen termi ”immunosenescence”, jolla tarkoitetaan immuunipuolustuksessa tapahtuvia muutoksia. Nämä johtavat sekä välittömän, että opitun immuunpuolustuksen heikkenemiseen ja rokotteiden tehon heikkenemiseen (1).

Rokotteet ovat tehokkaita monta merkittävää infektiotautia vastaan

Infektiot aiheuttavat vuosittain merkittävän määrän sairaalahoidon tarvetta ja jopa kuolevuutta. Keuhkokuume onkin yksi kuudesta Suomessa eniten vältettävissä olevia sairaalahoitojaksoja aiheuttavista sairauksista (2). Vaikka keuhkokuumeen yleisin aiheuttaja (pneumokokki) onkin bakteeri, on sitä vastaan kehitetty rokote. Sen käyttöä suositellaan kaikille yli 65 vuotiaille (3 ja 4). Rokote ehkäisee merkittävän osan keuhkokuumeesta etenkin kaikkein vaikeimpien tautimuotojen osalta ja siksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) suosittaakin sitä ikääntyville (5).  Influenssa on toinen suurta sairaalahoidon tarvetta ja kuoleisuutta aiheuttava infektiotauti. Senkin ehkäisyyn on kehitetty rokote, jota sekä THL, että kansainväliset julkaisut suosittavat kaikille yli 65 vuotiaille (3 ja 6). Kolmas merkittävää sairaalahoidon tarvetta sekä kuolleisuutta aiheuttava infektio tauti on norovirus. Se aiheuttaa rajun oksentelun ja ripulin, joka johtaa herkästi kuivumaan. Sitä vastaan ei ole vielä rokotetta, mutta kehitystä onneksi tapahtuu (7). Etenkin iäkkäillä, mutta myös muilla immuunipuolusukseltaan heikentyneillä voi lapsuudessa sairastettu vesirokko virus (Varicella Zoster) aiheuttaa vyöruusun. Vesirokkoa vastaan on kehitetty rokote, joka ehkäisee taudin ja näin suojaa myös aikuisen vyöruusulta. Nykypolven ikäihmisillä tätä rokotetta ei kuitenkaan ole ollut mahdollista hankkia. Myös vyöruusua vastaan on kehitetty rokote, joka ehkäisee noin puolet vyöruusutapauksista ja vielä suuremman osan vyöruusun jälkeisestä vaikeasta kiputilasta ns. postherpeettisestä neuralgiasta (3). Sitä suositellaankin kansainvälisessä kirjallisuudessa yli 60 vuotiaille (3).  Muita harkinnavaraisia rokotteita ovat hepatiitti A- ja B sekä tetanus. Hepatiitti rokotteita tarvitaan lähinnä matkustamisen ja tetanusrokotteita vammojen yhteydessä (3).

Rokotteet auttavat onnistuneessa ikääntymisessä

Yllä mainituista sairauksista keuhkokuume, influenssa ja vyöruusu johtavat usein sairaalahoitoon ja valitettavan usein toimintakyky sairaalaan joutumisen jälkeen on heikompi kuin ennen joutumista. On arvioitu, että ylläolevien sairauksien aiheuttama toimintakyvyn ja sitäkautta elämänlaadun merkittävä heikkeneminen olisi ehkäistävissä hyvällä rokote kattavuudella (8)

Käsien pesua ei ole syytä unohtaa

On osoitettu, että käsien pesulla voidaan ehkäistä infektioita tehokkaasti erilaisissa ympäristöissä mukaan lukien hoitokodit ja sairaalat (9, 10). Sitä ei ole syytä unohtaa kotioloissakaan!

Lähteet:

  1. Pera A, Campos C, López N, Hassouneh F, Alonso C, Tarazona R, Solana R. Immunosenescence: Implications for response to infection and vaccination in older people. Maturitas. 2015 Sep;82(1):50-5.
  2. Manderbacka K, Arffman M, Lumme S, Lehikoinen M, Ruuth I, Keskimäki I. Perusterveydenhuollon mittatikku? Vältettävissä olevat sairaalahoitojaksot Suomessa 1996-2010. SLL 2015 48:3298-3304
  3. Pilkinton MA, Talbot HK. Update on vaccination guidelines for older adults. J Am Geriatr Soc. 2015 Mar;63(3):584-8.
  4. Plosker GL. 13-Valent Pneumococcal Conjugate Vaccine: A Review of ItsUse in Adults. Drugs. 2015 Sep;75(13):1535-46.
  5. https://www.thl.fi/fi/web/rokottaminen/rokotteet/pneumokokkirokote
  6. https://www.thl.fi/fi/web/rokottaminen/rokotteet/kausi-influenssarokote
  7. Xia M, Wei C, Wang L, Cao D, Meng XJ, Jiang X, Tan M. A trivalent vaccine candidate against hepatitis E virus, norovirus, and astrovirus. Vaccine. 2016 Jan 8. pii: S0264-410X(16)00017-7.
  8. McElhaney JE, Gavazzi G, Flamaing J, Petermans J. The role of vaccination in successful independent aging. Eur Geriatr Med. 2016 Apr;7(2):171-175.
  9. Hocine MN, Temime L. Impact of hand hygiene on the infectious risk in nursing home residents: A systematic review. Am J Infect Control. 2015 Jul 13. pii:S0196-6553(15)00656-2.
  10. Luangasanatip N, Hongsuwan M, Limmathurotsakul D, Lubell Y, Lee AS, Harbarth S, Day NP, Graves N, Cooper BS. Comparative efficacy of interventions to promote hand hygiene in hospital: systematic review and network meta-analysis. BMJ. 2015 Jul 28;351:h3728.

Ikääntyvän sydämen vajaatoiminta

Posted on by
3

Sydämen vajaatoiminta on mitä tyypillisimmin geriatrinen ongelma. Yli 80% sydämen vajaatoimintaa sairastavista on yli 75 vuotiaita ja yli 80 vuotiaista joka toisella on jo kehittynyt sydämen vajaatoiminta (1). Kaiken lisäksi kyseessä on hyvin yleinen sairaus, joka koskettaa noin 8% yli 75 vuotiaista (1). Väestön ikääntymisen myötä tämä vielä korostuu entisestään. Yhdysvalloissa on arvioitu, että yli 65 vuotiaista sydämen vajaatoimintaa sairastavia on 2030 luvulla yli 70% enemmän kuin tänä päivänä (2). Sydämen vajaatoiminta heikentää merkittävästi potilaan elämänlaatua (3), aiheuttaa toistuvaa sairaalahoidon tarvetta (4) ja lisää jopa kuolleisuutta (5). Näiden seikkojen vuoksi jokaisen geriatrin on syytä osata tunnistaa ja hoitaa sydämen vajaatoiminnasta kärsivät potilaat. Seuraavassa tekstissä käydään tarkemmin läpi sydämen vajaatoiminnan tunnistamista, jaottelua ja hoitoa. Toivon, että tekstistä on hyötyä niin ikääntyville, kuin heidän omaisilleen omahoidon tukena.

Sydämen vajaatoiminnan jaottelu

Sydän muodostuu neljästä lokerosta, kahdesta eteisestä ja kahdesta kammiosta. Nämä taas jaotellaan oikeaan ja vasempaan puoleen. Kummallakin puolella on yksi eteinen ja kammio. Eteisten tehtävä on työntää veri kammioihin, joista taas veri pumpataan muualle elimistöön. Oikea puoli huolehtii vähähappisen veren kierrättämisestä keuhkojen kautta sydämen vasemmalle puolelle, josta hapettunut veri taas pumpataan kaikkialle muualle elimistöön. Verenkierto siis koostuu kahdesta peräkkäin sijoitetusta pumpusta. Työn määrä jakautuu näille pumpuille epätasaisesti. Kierrättäähän sydämen oikeapuoli verta lyhyemmän matkaa vain keuhkojen kautta vasemmalle puolelle, joka taas kierrättää verta aivoista aina isovarpaan kärkeen saakka. Tästä epäsuhtaisesta työn määrästä johtuu, että sydämen vajaatoiminta on usein juuri vasemman kammion vajaatoimintaa. Sydämen pumppaustoiminnan eli supistumisen tehokkuutta kuvataan englanninkielisellä sanaparilla ejection fraction (EF). Sillä tarkoitetaan sitä osuutta kammiossa olevasta verestä, joka yhden supistumisen aikana lähtee kiertämään verisuonistoon. Normaalisti supistuvassa sydämessä tämä on yli 55%. Vasemman kammion vajaatoiminta voi heikentyä joko tämän supistumisen heikkenemisen vuoksi tai siksi, että sen täyttyminen ei tapahdu normaalisti. Ensimmäisessä tapauksessa puhutaan systolisesta ei supistumisen aikaisesta vajaatoiminnasta ja jälkimmäisessä tapauksessa diastolisesta eli sydämen laajenemisen aikaisesta vajaatoiminnasta. Systolisessa vajaatoiminnassa vika on siis siinä, että sydän ei pysty pumppaamaan riittävästi verta eteenpäin. Diastolisessa vajaatoiminnassa ongelma on taas siinä, että sydän ei lepovaiheen aikana täyty riittävän tehokkaasti.  Lisäksi on vielä sydämen oikean puolen vajaatoiminta.

Sydämen vajaatoiminnan oireet ja taudin kulku

Tyypillisimpiä sydämen vajaatoiminnan oireita ovat hengenahdistus, yleinen suorituskyvyn heikkeneminen ja alaraajojen turvotukset. Muistisairaalla oireet voivat olla huomattavan harhaan johtavia: epämääräistä tuskaisuutta, aggressiivisuutta, sekavuutta tai apatiaa ja yleistä voimattomuutta. Tyypillisesti sydämen vajaatoiminta etenee pikkuhiljaa ja oireita ilmaantuu vaihtelevasti erilaisten rasitusten, esimerkiksi hengitystie infektion yhteydessä. Oirejaksot voidaan nähdä eräänlaisina alaspäin vievinä portaina, joista jokainen vaihtelee paitsi leveydeltää, myös korkeudeltaan. Hyvällä hoidolla ja kuntoutuksella saatetaan saada syväkin askel pysäytettyä ja jopa ylöspäin suuntautuva porras ainakin taudin alkuvaiheessa aikaiseksi. Kulmakivenä tässä ovat aktiivinen omalääkäri, potilaan määrätietoinen sitoutuminen haittatekijöiden poistamiseen (tupakointi, liikkumattomuus, liiallinen alkoholin ja suolan käyttö), lääkkeiden säännöllinen käyttö ja vankka tahto kuntouttaa itseään. Mikäli nämä pettävät, pahimmillaan voidaan joutua sairaalahoito kierteeseen. Sydämen vajaatoiminta onkin yksi kuudesta taudista, jotka aiheuttavat Suomessa kaksi kolmasosaa hyvällä hoidolla vältettävissä olevista sairaalahoitojaksoista (6).

Vajaatominnan oireiden luokittelu NYHA luokan mukaan

NYHA luokka tulee sanoista New York Heart Association, joka on Amerikan Yhdysvalloissa kehitetty luokittelu. Se perustuu potilaan ilmoittamiin oireisiin. NYHA I luokkaan kuuluvalla potilaalla ei ole mitään oireita. NYHA II luokassa oireet hieman haittaavat fyysistä suorituskykyä, mutta levossa ei ole mitään oireita. NYHA III luokassa suorituskyky on jo selvästi alentunut. Oireita on jo kevyemmässäkin rasituksessa, mutta ei vieläkään levossa. Vaikeimmassa NYHA IV luokassa kaikki fyysinen rasitus aiheuttaa oireita ja ovat suorituskyky on voimakkaasti alentunut. Levossakin alkaa olla oireita.

Sydämen vajaatoiminnan yleisimpiä syitä

Sydämen systolisen vajaatoiminnan yleisimmät syyt ovat: verenpainetauti, sepelvaltimotauti, läppäviat ja näiden yhdistelmät (1). Nämä syyt kattavat yli 80% sydämen vaajaatoiminnasta. Lisäksi etenkin ikäihmisillä keuhkosairaudet (keuhkoahtaumatauti, fibroosi, uniapnea jne.) aiheuttavat sydämen vajaatoimintaa, joka on usein oikean puolen vajaatoimintaa. Diastolisen vajaatoiminan syitä ovat myös yllä mainitut, mutta erityisen olennaisia ovat verenpainetauti, sokeritauti ja eteisvärinä (7). Näistä kaksi ensimmäistä tautia jäykistävät sydämen seinämää ja eteisvärinä taas aiheuttaa eteisten pumppauksen tehottomuuden, jonka vuoksi kammio ei täyty tehokkaasti. Harvinaisempia sydämen vajaatoiminan syitä ovat amyloidoosi, sarkoidoosi ja muut kertymäsairaudet. Vielä harvemmin sydämeenkin voi kehittyä kasvaimia.

Nämä taustatekijät aiheuttavat sydämen toiminnan vajauksen, joka taas aiheuttaa muiden kudosten hapen puutetta. Jo ennen varsinaisten oireiden ilmaantumista kudosten hapenpuute laukaisee kompensaatio mekanismeja, joista olennaisimpia ovat sympaattisen hermoston ja reniini-angiotensiini-aldosteroni (RAA) järjestelmien aktivaatio. Alkuvaiheessa närmä järjestelmät tehostavat pumppaustoimintaa, mutta pitkittyessä ne edelleen heikentävät sydämen toimintaa.

Hoitokeinot

Sydämen vajaatoiminnan hoito keskittyy edellisessä kappaleessa mainittujen pitkittyneiden kompensaatiomekanismien hillitsemiseen. Se tapahtuu lääkkeellisesti käyttäen B salpaajia, ACE estäjiä ja spirinolaktonia (8). Näiden lisäksi oireita helpotetaan nesteenpoistolääkityksellä sekä usein nitrovalmisteilla. Jossain tilanteissa sykkeen rauhoittaminen on tarpeen. Etenkin eteisvärinässä voidaan käyttää digitalista ja sinusrytmissä ivabradiinia (8). Nykyisen käsityksen mukaan pientä lisähyötyä voidaan saada rautalisästä, jos rautavarastot ovat vajavaiset (9).

Osalla potilaista voidaan harkita vajaatoimintatahdistinta. Tällaiseen saatetaan päätyä, mikäli potilaalla on normaali (sinus) rytmi, jossa kammion sisäinen sähkön johtuminen on hidastunut (>150ms) vasemman haarakatkoksen vuoksi, potilaalla on jo kevyessä rasituksessa oireita ja vasemman kammion EF on <35%. Tällöin vasemman kammion supistelu on usein dyssynkronista ja nimen omaan tätä dyssynkroniaa voidaan tasata tahdistimella. Tulokset ovat oikein valituilla potilaalla varsin hyviä, mutta kaikkia eivät tahdistimesta hyödy. Osalla potilaista, joilla ei ole edellämainittua kammion sisäistä johtumishäiriötä, mutta EF on <30% ja oireita on vähäisessa rasituksessa, on suurentunut riski saada vakava rytmihäiriö. Tällaisessa tilanteessa voidaan harkita rytmihäiriötahdistinta (9 ja 10).

Uusiakin lääkkeitä on tulossa markkinoille. Ehkä pisimmällä on molekyylin LCZ696, joka vähentää oireita enemmän, kuin ACE- estäjä. Lääke on vielä kokeiluasteella, eikä sillä ole kauppanimeä (9, 11). Tutkimusta tehdään myös kantasolu- ja geeniterapian saralla ja näistä kuullaan tulevaisuudessa lisää (9).

Liikunnalla on erittäin tärkeä rooli sydämen vajaatoiminan hoidossa

Liikunta parantaa sydämen vajaatoiminta potilaiden fyysistä suorituskykyä ja vähentää oireita jopa niillä potilailla, joilla on jo asennettu vajaatoimintatahdistin. Liikunta nostaa sydämen pumppaustehoa (EF kasvaa) ja alentaa leposykettä. Se vähentää sairaalahoidon tarvetta (12), parantaa elämänlaatua ja näyttää laskevan jopa kuolleisuutta (13).

Liikunta voidaan aloittaa, kun oireet ovat olleet vakaat vähintään kuukauden verran. Ennen harjoittelua tulisi herkästi harkita rasituskokeen tekemistä suorituskyvyn arvioimiseksi. Suositeltavin muoto on aerobinen liikunta, koska sitä on tutkittu tässä yhteydessä eniten (12). Myös nykyisin hyvin yleisestä korkea intensiteettisestä intervalli harjoittelusta (HIIT) näyttäisi olevan hyötyä ainakin potilaalla, joilla on diastolinen sydämen vajaatoiminta (14). Alkuun harjoittelu tulee olla kevyttä (syke 40-50% maksimista) ja kestää vain hyvin lyhyen aikaa (5-10min). Tehoa nostetaan asteittain aina 70% sykkeeseen saakka ja aikaa pidennetään 30min saakka. Näitä kertoja tulisi olla kolmesta viiteen viikon aikana (12). Lisätietoa sykealueista löydät mm. täältä.

Potilaan omahoito viimeistelee hoitoketjun

Liikunta on mitä suurimmassa määrin omaa hoitoa, mutta tässä kappaleessa kerrataan, mitä muuta voidaan vielä tehdä, jotta hoito olisi optimaalista. Koska usein vajaatoiminnan oireet tulevat elimistöön kertyvästä nesteestä, on luonnollista että nesteiden nauttimista on syytä rajoittaa. Harkkinan mukaan lääkäri voi ohjeistaa, että vuorokaudessa nautittujen nesteiden kokonaismäärä tulisi olla korkeintaan esimerkiksi 1,5 litraa. Suola vähentää monen lääkkeen tehoa, nostaa verenpainetta ja sitoo nestettä. näin ollen suolan vähentäminen on usein tarpeen. Ravitsemuksen tulee kuitenkin olla riittävää. Moni vajaatoimintapotilas kärsiikin kakeksiasta eli painon laskemisesta, mutta yhtälailla ylipaino vaikeuttaa vajaatoimintaa. Alkoholin kulutus tulee olla hallittua. Monelle onkin yllättävää, että liiallinen alkoholin käyttö voi aiheuttaa jopa sydänlihassairauden. Tupakointi on ehdottomasti lopetettava.

Tilaneissa, joissa potilas on hyvin tutustunut omiin sairauteen ja lääkitykseensä, voidaan harkita yksilöllisesti ennalta sovittua annosväliä, jonka sisällä voidaan itse säätää nesteenpoistolääkkeen annosta. Tässä on apuna painon tarkka seuranta, sillä nopea painon nousu yleensä johtuu nesteenkertymisestä elimistöön (15).

Lähteet:

  1. Kupari M. Sydämen vajaatoiminnan mekanismit ja vanhusten vajaatoiminnan erityispiirteet. SLL 2015 36:2232-2237.
  2. Heidenreich PA, Albert NM, Allen LA, Bluemke DA, Butler J, Fonarow GC, Ikonomidis JS, Khavjou O, Konstam MA, Maddox TM, Nichol G, Pham M, Piña IL, Trogdon JG; American Heart Association Advocacy Coordinating Committee; Council on Arteriosclerosis, Thrombosis and Vascular Biology; Council on Cardiovascular Radiology and Intervention; Council on Clinical Cardiology; Council on Epidemiology and Prevention; Stroke Council. Forecasting the impact of heart failure in the United States: a policy statement from the American Heart Association. Circ Heart Fail. 2013 May;6(3):606-19.
  3. Juenger J, Schellberg D, Kraemer S, Haunstetter A, Zugck C, Herzog W, Haass M. Health related quality of life in patients with congestive heart failure: comparison with other chronic diseases and relation to functional variables. Heart. 2002 Mar;87(3):235-41.
  4. Hall MJ, Levant S, DeFrances CJ. Hospitalization for congestive heart failure: United States, 2000-2010. NCHS Data Brief. 2012 Oct;(108):1-8.
  5. Pocock SJ, Wang D, Pfeffer MA, Yusuf S, McMurray JJ, Swedberg KB, Ostergren J, Michelson EL, Pieper KS, Granger CB. Predictors of mortality and morbidity in patients with chronic heart failure. Eur Heart J. 2006 Jan;27(1):65-75.
  6. Manderbacka K, Arffman M, Lumme S, Lehikoinen M, Ruuth I, Keskimäki I. Perusterveydenhuollon mittatikku? Vältettävissä olevat sairaalahoitojaksot Suomessa 1996-2010. SLL 2015 48:3298-3304
  7. Nanayakkara S, Kaye DM. Management of Heart Failure With Preserved Ejection
    Fraction: A Review. Clin Ther. 2015 Oct 1;37(10):2186-98.
  8. Ukkonen H. Sydämen kroonisen vajaatoiminnan hoito nyt ja tulevaisuudessa. SLL 2015 36:2227-2231.
  9. Qian C, Wei B, Ding J, Wu H, Wang Y. The Efficacy and Safety of Iron Supplementation in Patients With Heart Failure and Iron Deficiency: A Systematic Review and Meta-analysis. Can J Cardiol. 2015 Jun 21.
  10. Marangou J, Paul V. Current Attitudes on Cardiac Devices in Heart Failure: A Review. Clin Ther. 2015 Oct 1;37(10):2206-14.
  11. Macdonald PS. Combined Angiotensin Receptor/Neprilysin Inhibitors: A Review of the New Paradigm in the Management of Chronic Heart Failure. Clin Ther. 2015 Oct 1;37(10):2199-205.
  12. Kiilavuori K. Liikunta sydämen vajaatoiminnan hoidossa . SLL 2015 36:2242-2246
  13. Sagar VA, Davies EJ, Briscoe S, Coats AJ, Dalal HM, Lough F, Rees K, Singh S, Taylor RS. Exercise-based rehabilitation for heart failure: systematic review and meta-analysis. Open Heart. 2015 Jan 28;2(1):e000163.
  14. Lavie CJ, Arena R, Swift DL, Johannsen NM, Sui X, Lee DC, Earnest CP, Church TS, O’Keefe JH, Milani RV, Blair SN. Exercise and the cardiovascular system: clinical science and cardiovascular outcomes. Circ Res. 2015 Jul 3;117(2):207-19.
  15. Lommi J. Sydämen vajaatoiminnan omahoito. SLL 2015 36:2246-2254.

Ikäihmisten kaatumisten riskitekijät, riskin arviointi sekä ehkäisy

Posted on by
1

Kaatumistapaturmat ovat ikääntyvillä valitettavan yleisiä ja aiheuttavat merkittävää sairastavuutta ja jopa kuolevuutta. Ne ovat tärkein syy vakaviin aivovammoihin ja luunmurtumiin ohittaen tärkeydessään jopa auto-onnettomuudet (1). Suomessa yli 65 vuotiailla kaatumiset ovat kuudenneksi yleisin kuolinsyy ja tärkein syy kuolemaan johtavissa vammautumisissa (2). Fyysisten vammojen lisäksi kaatumiset ja itseasiassa jo kaatumisriskin lisääntyminen aiheuttavat merkittävää elämänlaadun heikentymistä, jonka taustalta löytyivät lisääntyneet kivut, alentunut toimintakyky, alavireinen mieliala (3) ja käsitys omista kyvyistä (4). On itseasiassa huomattu, että elämänlaadulliset tekijät ovat usein laskeneet jopa vuosia ennen ensimmäistä kaatumista (5). Yhdysvalloissa on arvioitu yksittäisen sairaalahoitoon johtaneen kaatumisen kustannuksiksi keskimäärin 20 000 dollaria. Eivätkä kustannukset Suomen oloissa ole juuri halvempia. Erään arvion mukaan lonkkamurtuman kustannukset Suomessa ovat noin 18 000 euroa.

Jotta ymmärtäisimme enemmän kaatumisista ja niiden taustatekijöistä, on hyvä uhrata ajatuksia myös tasapainon perusfysiologiaan. Tasapaino on aisti-informaation ja lihasjäntevyyden hyvin hienovaraista säätelyä, johon osallistuvat useat keskushermoston osa-alueet. Eri aistijärjestelmät tuotavat tietoa kehon sisäisestä tilasta ja kehon tilasta suhteessa ympäristöön. Tasapainon kannalta sisäistä tietoa kutsutaan proprioseptiikaksi eli asentotunnoksi. Sille tarjoavat tietoa Golgi -reseptorit, jotka kertovat venytyksestä eri elimissä erityisesti jänteissä ja nivelkapseleissa. Toinen tasapainon kannalta oleellinen aistielin on lihassukkula, joka kertoo itse lihaksen ventyksestä eli sen jäntevyydestä. Tärkeimmät kehon suhdetta ympäristöön (painovoimakenttään) aistivat elimet ovat kummassakin korvassa sijaitsevat tasapaino elimet: kaarikäytävät (kolme kappaletta) sekä soikea-, että pyöreärakkula. Kaarikäytävien tehtävänä on tuottaa tietoa kiertyvästä kiihtyvyydestä kolmessa eri suunnassa. Pyöreä rakkula (lat. Sacculus) havainnoi pään asentoa tasapainokentän vertikaalisessa suunnassa (ylös-alas) ja soikea rakkula (lat. Utriculus) havainnoi saman horisontaalisessa tasossa (eteen-taakse tai oikealle-vasemmalle). Kummatkin rakkulat tuottavat informaatiota suorasta (lineaarisesta) kiihtyvyydestä. Kun näiden antama informaatio yhdistetään asentotuntoon, voivat aivot päätellä liikkuuko koko keho vaiko vain pää sekä mihin suuntaan liike tapahtuu. Tämän perusteella taas aivot kykenevät päättelemään mihin suuntaan painopiste siirtyy ja toisaalta minne eri kehon osia pitää liikuttaa, jotta tasapaino voidaan säilyttää. Sekä tasapainoaisti että asentotunto toimivat tiedostamattomasti. Tasapainon kannalta tiedostetuista aisteista olennaisin on näköaisti. Se kertoo vaakapintojen kautta aivoille kehon asennon suhdetta ympäristöön. Lisäksi sen avulla voidaan varautua erilaisiin ympäristön muutoksiin. Ympäristön muutoksesta kertoo myös tuntoaisti. Etenkin silloin, kun tuntoaisti on heikentynyt jalkapohjista esim. sokeritaudin aiheuttaman monihermosairauden (polyneuropatian) vuoksi, on jalkapohjia ja alustaa vaikea tuntea. Tämä taas tekee askeltamisen epävarmaksi, vaikka asennon ylläpitämisessä sinänsä ei olisi mitään vaikeutta tai vikaa. Kuten jo aluksi todettiin, koordinoivat aivot lihasjäntevyyttä ja aisti-informaatiota. Tämä koordinaatio on hyvin monimutkainen prosessi, joka jakautuu useille aivojen osa-alueille. Motivaatio liikkumiseen tulee aivojen etuosista. Yksittäisten lihasten liikuttamista ohjaa isoaivojen kuorikerroksen motorinen keskus, jossa keho on edustettuna tietyssä järjestyksessä. Lihasjäntevyyden yleiseen säätelyyn taas osallistuu aivojen syvien osien tumakkeet, joiden häiriöistä tunnetuin on Parkinsonin tauti. Koko palettia sitten koordinoi pikkuaivot. Näin onkin ymmärrettävää, että esimerkiksi verisuonitukoksen aiheuttama aivojen vaurioituminen johtaa hyvin erilaiseen liikkumisvaukeuteen riippuen siitä mihin vaurio sattuu osumaan.

Seuraavaksi pohditaanta pystyssä pysymistä fysikaalisena ilmiönä kahden yksinkertaisen esimerkin avulla. Perustilassa ihminen seisoo tukevasti jalat noin hartian leveydellä toisistaan. Mitään ulkopuolisia voimia lukuunottamatta maan vetovoimaa eli painovoimaa ei tilanteeseen liity. Tässä tilanteessahan painovoima vetää ihmistä puoleensa painopisteestä ja toisaalta maan kamara kohdistaa yhtäsuuren, mutta vastakkaisen voiman, jonka avulla tutkittava ei poraudu maan sisään. Toki ihminenkin vetää maata puoleensa, mutta se voima on varsin vaatimaton verrattuna maan massaan ja voidaan poistaa tarkastelusta. Koska asento on vakaa ja suora, ovat painovoiman ja maankamaran tukivoiman vektorit vastakkain ja tilanne on vakaa. Tässä aivot pääsevät melko helpolla. Lihasjäntevyyttä pitää olla vain sen verran, että luinen tukiranka pysyy suorassa. Harvoin kuitenkaan ajatellaan, että tässäkin tilanteessa lihakset ja vastavaikuttaja lihakset tekevät aktiivista työtä, jonka säätely on tarkkaa. Nyt tilanne hieman monimutkaistuu ja alkaa tuulla. Tuuli kohdistaa kehoon erisuuntaisen ulkoisen voima painovoimaan verrattuna. Se pyrkii kaatamaan ihmisen. Silmät viesittävät, että ympäröivät puut alkoivat huojua, tuulee. Korvissa saattaa humista. Aivot tietävät, että tuulee. Jänne ja nivelkalvoreseptorit aktivoituvat: polvet ovat taipuneet hieman. Myös lantiossa tapahtuu taipumista. Painopiste on siirtynyt. Korvien tasapaino elin aktivoituu: tapahtuu suoraviivaista kiihtyvää liikettä taaksepäin. Pään asento muuttuu suhteessa kehoon. Reiden etupuolen lihakset jännittyvät ja takaosien lihakset rentoutuvat. Asentoa korjataan eteenpäin. Tämä ei riitä. Tuuli on voimakasta. Tarvitaan lisää massaa eteenpäin, jotta painopisteen ja maankamaran tukivoimien vektorit kohtaisivat. Kädet liikkuvat ylöspäin. Näin painopiste saadaan muutettua eteenpäin (pois kehon alueelta) ja vektorit palaavat tasapainoon. Asento on muuttunut suhteessa ympäröivään voimakenttään. Vaikka tilanne on varsin yksinkertainen, ihminen seisoo vakaalla alustalla ilman aktiivista liikettä ja alkaa tuulla, huomataan, että aistinjärjestelmän, aivojen ja lihasten koordinaatio on hyvin monimutkaista. Ei ole ihme, että vikaan meneviä kohtia on lukuisia ja kaatumiset voivatkin johtua hyvin monesta eri syystä. Puhumattakaan siitä, että ikääntynyt ihminen liikkuu epävakaalla alustalla pimeässä unilääkkeiden vaikutuksen alaisena.

Kohta käsitelläänkin kaatumisen taustalla olevia sairauksia ja tekijöitä, jotka lisäävät kaatumisen todennäköisyyttä. Sitä ennen kuitenkin muutama sana kaatumisten taustatekijöiden jaottelusta. Huimauksesta on ilmestynyt hiljattain hyvä artikkelli, jossa selvennetään erityisesti huimauksen käsitteistöä, mutta myös viitataan muihin kaatumisten tausta tekijöihin (6). Näitä ovat huimaus, pyörtyminen, tasapainohäiriö ja epäspesifinen huimaus. Vastaanotolla nämä käsitteet menevät usein sekaisin ja huimauksesta saatetaankin puhua, vaikka kyseessä olisikin esimerkiksi jalkapohjien tuntohäiriöstä johtuva epävakauden tunne.

Huimauksesta puhun silloin, kun kyseessä on korvaperäinen pyörivä huimaus. Tämän taustalla on yleensä asentoriippuvainen huimaus, Ménièren tauti tai vestibulaari neuroniitti. Epäspesifiseen huimaukseen itse luokittelen tukun hyvin erilaisia syitä kuten pikkuaivojen tai aivorungon verenkiertohäiriö. Ylösnoustessa saattaa huimata matalan verenpaineen vuoksi. Sen taas voi aiheuttaa esimerkiksi matala hemoglobiini, kuivuma tai liiallinen verenpainelääkitys. Joskus epäspesifiä huimausta aiheuttaa niska-hartia seudun lihasjännitys tai kaularangan kulumamuutokset. Migreeni voi esiintyä pyöryttävänä tunteena varsinkin alussa. Ikääntyminen voi rappeuttaa tasapainohermoa, joka tunnetaan huimauksena (HUIMAUS). Äkillinen lyyhistyminen herättää lääkärissä aina alkuun pientä huolta. Taustalla voi olla vakava sydänperäinen rytmihäiriö tai vaikea läppävika, jotka aiheuttavat äkillisen aivojen verenkierron vajauksen ja sitä kautta pyörtymisen. Muita vakavia syitä äkilliselle lyyhistymiselle ovat: sydäninfarkti, aivoverenkiertohäiriö tai vaikkapa epileptinen kohtaus.  Varsin usein taustalla on kuitenkin ns. ortostaattinen hypotensio, vasovagaalinen kollapsi tai muusta syystä matala verenpaine (ÄKILLINEN LYYHISTYMINEN). Tasapainohäiriö ilmenee kävely epävakautena, kaatavana tuntemuksena. Sen taustalta löytyy usein polyneuropatia, jolla tarkoitetaan hermoratojen rappeutumista. Tällainen rappeutuminen on yleinen sokeritaudin haitta, mutta välttämättä taustalta ei löydy iän lisäksi mitään muuta tekijää (7). Tasapainohäiriö voi johtua myös aivojen tasapainojärjestelmän vaurioista, kuten esim. sairastetusta pikkuaivojen infarkista. Näiden luokkien lisäksi on tukku tekijöitä, jotka lisäävät kaatumisen todennäköisyyttä. Sellaisia ovat mm. gerastenia, muistisairaudet, akuutti infektio, liikkumiseen vaikuttavat neurologiset ja ortopediset sairaudet sekä epäsopiva lääkitys (KAATUMINEN).

Kuinka kaatumisen riskiä sitten voi arvioida? Kaatumisten taustalta on löytynyt tiettyjä riskiä lisääviä tekijöitä (indikaattoreita), joita on melko helppo vastaanotolla seurata. Kotona itsenäisesti pärjääville ikäihmisille tällaisia indikaattoreita ovat aiemmat kaatumiset, perifeerinen neuropatia, psyykelääkitys (lähinnä rauhoittavat / unilääkkeet) ja hidas kävelynopeus (8). Lisäksi lievä älyllisten toimintojen häiriö, jolla tarkoitetaan muistisairauden esiastetta, on todettu liittyvän kaatumisriskiin (9). Käyttökelpoinen ja vastaanotollakin helppo testi kaatumisriskin havaitsemiseksi on niin sanottu ”Timed-Up-and-Go” (TUG). Siinä testin suorittaja nousee penkiltä seisomaan, kävelee 3m matkan, kääntyy, kävelee taksin ja istuu penkille. Mikäli tässä suorituksessa kuluu yli 13,5 sekuntia, on kaatumisriski suurentunut (10). Testillä ei kuitenkaan voi poissulkea kaatumisen riskiä. Toisin sanoen, jos aikaa kuluu vähemmän kuin tuo 13,5 sekuntia, ei tulos tarkoita, etteikö kaatumisen riskiä kyseisellä henkilöllä voisi olla (10). Kaatumisen riskitekijät ja sen myötä indikaattorit ovat erilaisia riippuen siitä ovatko ikäihmisen toimintakyky säilynyt tai vajaa (11).

Kaatumisen ehkäisyssä on ensivaiheessa syytä tutkia ja hoitaa tarkasti ne sairaudet, joihin kaatumistilanne ja potilaan kertomus viittaavat. Vastaanotolle voidaan hakeutua esimerkiksi siksi, että ylämäessä kauppakassien kanssa yhtäkkiä tajunta katosi hetkeksi. Taustalla voi olla verenkierron romahduttava sydämenrytmihäiriö. Lisäksi selvitetään, onko potilaan käyttämä lääkitys asianmukainen. Vastaanotolla geriatrin huomio nopeasti kiinnittyy alkavankin muistisairauden viitteisiin, ravitsemukseen ja lihaskuntoon. Silloin, kun mitään yksiselitteistä taustasairautta tai lääkityksen epäasianmukaisuutta ei tule esille, on syytä ehkäistä kaatumisia ja edistää kotonapärjäämistä apuvälineiden, riittävän ravitsemuksen ja oikeanlaisen fyysiseen harjoittelun avulla. Lisäksi on syytä tarkistaa, että koti on asianmukainen ja poistaa sieltä mahdollisuuksien mukaan esteet (esim. kynnykset) sekä lisätä tukia ja apuvälineitä (kahvat suihkutiloihin, wc- pöntön koroke, turvaranneke yms.).

Kaatumisriskiä vähentävä harjoittelu koostuu nykyisen tutkimusnäytön perusteella sekä lihasvoima-, että tasapainoharjoittelusta yhdessä suoritettuna (12). Tämän tyyppinen harjoittelu myös vähentää kaatumisten aiheuttamia vammoja (13). Vitamiini D saattaa lisätä harjoittelun kustannustehokkuutta (14). Hieman yllättäen edellä mainittua lihasvoima-tasapaino harjoittelua tulee jatkaa tietyn ajan (yli 50 tuntia), jotta siitä saadaan hyötyä kaatumisten ehkäisyyn (15). On arvioitu, että ennen tämän rajapyykin saavuttamista harjoittelu parantaa liikkumisen edellytyksiä, mutta ei vielä ole ehtinyt lisätä riittävästi tasapainoa (1). Yksi tutkituimmista harjoittelu ohjelmista on ns. Otago -ohjelma. Se on lukuisissa tutkimuksissa mukaan lukien ns. Cochrane katsaus (16) todettu tehokkaaksi ohjelmaksi ja vähentää jopa 35% kaatumisista (17). Yhtä kaikki, kun harjoitteluun ryhdytään, tulee sitä määrätietoisesti jatkaa. Itse harjoittelu voi tapahtua joko yksin tai ryhmässä, kotona tai kuntosalilla tms. liikuntapaikassa, joskin tutkimustulokset hieman vaihtelevat (18).

Lähteet:

  1. Shubert TE. Evidence-based exercise prescription for balance and falls prevention: a current review of the literature. J Geriatr Phys Ther. 2011 Jul-Sep;34(3):100-8.
  2. Korhonen N, Kannus P, Niemi S, Palvanen M, Parkkari J. Fall-induced deaths among older adults: nationwide statistics in Finland between 1971 and 2009 and prediction
    for the future. Injury. 2013 Jun;44(6):867-71.
  3. Lin SI, Chang KC, Lee HC, Yang YC, Tsauo JY. Problems and fall risk determinants of quality of life in older adults with increased risk of falling. Geriatr Gerontol
    Int. 2015 May;15(5):579-87.
  4. Davis JC, Marra CA, Liu-Ambrose TY. Falls-related self-efficacy is independently associated with quality-adjusted life years in older women. Age Ageing. 2011
    May;40(3):340-6.
  5. Peeters GM, Jones M, Byles J, Dobson AJ. Long-term Consequences of Noninjurious and Injurious Falls on Well-being in Older Women. J Gerontol A Biol Sci Med Sci. 2015 Aug 13.
  6. Kallela M, Kentala E. Huimaus käytännön lääkärin kannalta. Duodecim 2014;130(4):400-12.
  7. Richardson JK, Hurvitz EA. Peripheral neuropathy: a true risk factor for falls. J Gerontol A Biol Sci Med Sci. 1995 Jul;50(4):M211-5.
  8. Luukinen H, Koski K, Laippala P, Kivelä SL. Predictors for recurrent falls among the home-dwelling elderly. Scand J Prim Health Care. 1995 Dec;13(4):294-9.
  9. Doi T, Shimada H, Park H, Makizako H, Tsutsumimoto K, Uemura K, Nakakubo S, Hotta R, Suzuki T. Cognitive function and falling among older adults with mild cognitive impairment and slow gait. Geriatr Gerontol Int. 2015 Aug;15(8):1073–1078.
  10. Barry E, Galvin R, Keogh C, Horgan F, Fahey T. Is the Timed Up and Go test a useful predictor of risk of falls in community dwelling older adults: a systematic review and meta-analysis. BMC Geriatr. 2014 Feb;14:14
  11. Koski K, Luukinen H, Laippala P, Kivelä SL. Risk factors for major injurious falls among the home-dwelling elderly by functional abilities. A prospective population-
    based study. Gerontology. 1998;44(4):232-8.
  12. Gillespie LD, Gillespie WJ, Robertson MC, Lamb SE, Cumming RG, Rowe BH. Interventions for preventing falls in elderly people. Cochrane Database Syst Rev. 2003;(4):CD000340.
  13. Uusi-Rasi K, Patil R, Karinkanta S, Kannus P, Tokola K, Lamberg-Allardt C, Sievänen H. Exercise and vitamin D in fall prevention among older women: a randomized clinical trial. JAMA Intern Med. 2015 May;175(5):703-11.
  14. Patil R, Kolu P, Raitanen J, Valvanne J, Kannus P, Karinkanta S, Sievänen H, Uusi-Rasi K. Cost-effectiveness of vitamin D supplementation and exercise in preventing injurious falls among older home-dwelling women: findings from an RCT. Osteoporos Int. 2015 Jul 24.
  15. Sherrington C, Whitney JC, Lord SR, Herbert RD, Cumming RG, Close JC. Effective exercise for the prevention of falls: a systematic review and meta-analysis. J Am Geriatr Soc. 2008 Dec;56(12):2234-43.
  16. Gillespie LD, Robertson MC, Gillespie WJ, Sherrington C, Gates S, Clemson LM, Lamb SE. Interventions for preventing falls in older people living in the community. Cochrane Database Syst Rev. 2012 Sep 12;9:CD007146.
  17. Robertson MC, Campbell AJ, Gardner MM, Devlin N. Preventing injuries in older people by preventing falls: a meta-analysis of individual-level data. J Am Geriatr Soc. 2002 May;50(5):905-11.
  18. Kyrdalen IL, Moen K, Røysland AS, Helbostad JL. The Otago Exercise Program performed as group training versus home training in fall-prone older people: a randomized controlled Trial. Physiother Res Int. 2014 Jun;19(2):108-16.

Kaikki hyötyvät lihasvoimaharjoittelusta

Posted on by
Vastaus

Jo jokin aika sitten törmäsin artikkeliin, jossa tutkittiin yli 65 vuotiaiden vastetta lihasvoimaharjoitteluun. Artikkeli oli otsikoitu huomiota herättävästi:”There Are No Nonresponders to Resistance-Type Exercise Training in Older Men and Women.” (1) Vapaasti suomennettuna tarkoittaa kutakuinkin sitä, että kaikki hyötyvät lihasvoimaharjoittelusta.

Tutkimuksen aineisto oli kohtalaisen pieni. Tutkittavista 110 harjoitteli 12 viikkoa ja heistä 85 jatkoi 24 viikkoon saakka. Hieman harmittavasti 2 tyypin sokeritautipotilaat jäivät tutkimuksen ulkopuolle, joten tämä tutkimus ei tuonut lisävaloa siihen auttaako nimenomaan lihasvoima harjoittelu sokeritason säätämisessä, vaikka siitä muuten onkin näyttöä (2). Tutkimuksessa oli useita muuttujia, joista ikääntyvän kannalta merkittävimmät lienevät lihasvoima ja fyysinen toimintakyky. Ensimmäistä mitattiin jalkaprässillä ja reiden ojennuksella jälkimmäistä seisomaan nousu testillä. Muita muuttujia olivat lihasmassa ja lihassolujen paksuus (läpimitta).

Positiivisin sanoma tutkimuksessa oli se, että kaikkilla tutkittavilla ainakin jokin yllä mainituista muuttujista parani. Parhain vaste tuli lihasvoiman lisäykseen ja hieman valitettavasti huonoin fyysisen toimintakyvyn muuttujaan. Tulosten yleissävy on kuitenkin positiivinen: lihasvoimaharjoittelu hyödyttää kaikkia!

Lähteet:

  1. Churchward-Venne TA, Tieland M, Verdijk LB, Leenders M, Dirks ML, de Groot LC, van Loon LJ. There Are No Nonresponders to Resistance-Type Exercise Training in Older Men and Women. J Am Med Dir Assoc. 2015 May 1;16(5):400-11.
  2. Jin EH, Park S, So JM. The effect of muscle power training with elastic band on blood glucose, cytokine, and physical function in elderly women with hyperglycemia. J Exerc Nutrition Biochem. 2015 Mar;19(1):19-24.

Liikkuako vaiko eikö? Kas siinä pulma!

Posted on by
Vastaus

Jo muinaiset kreikkalaiset tämän tiesivät ja niinpä pitää lainata Hippokratesta (eli 460-370 eaa). Hänen yksi kuolemattomista lauseistaan vapaasti suomennettuna on:” Jos voisimme antaa kullekin yksilölle oikean määrän liikuntaa ja ravintoa, ei liian vähän eikä liian paljon, olisimme löytäneet turvallisimman tien terveyteen.” Emme siis ole aivan lähiaikoina keksittyjen ongelmien äärellä, kun pohdimme liikunnan merkitystä terveyden ja sen ylläpidon kannalta.

Liikunnan määrää ei ennen viime vuosisadan puoliväliä ole juuri tarvinnut miettiä. Vasta teollistumisen jälkeen ihminen on siirtänyt merkittävän osan fyysistä aktiivisuutta vaativista töistä koneille. Nykypäivänä ei kotisohvalta tarvitse liikkua edes pankkiasioille. Kaikkein kaupungistuneimmilla alueilla päivittäiset ruokaostoksetkin voi hoitaa internetin kautta. Vähäisetkin matkat tehdään autolla tai muilla kulkuneuvoilla. Tämä kehitys on toki mahdollistanut tuottavuuden valtavan nousun, mutta samalla vienyt arkiliikunnan ja vieraannuttanut ihmiset omien jalkojen käytöstä.

Tämä kirjoitus aloittaa sarjan, jossa käyn lävitse erityisesti ikääntyviä koskettavia sairauksia, joiden ehkäisyssä, hoidossa tai sairauden kanssa pärjäämisessä liikunnalla on suuri merkitys. Termiä ”pärjääminen” tulen käyttämään kirjoituksissani ja se alleviivaa sitä seikkaa, että vain harvoin jokin sairaus saadaan todella ”parannettua”. Huomattavasti useammin on kyse siitä, että oppitaan elämään oman kehonsa kanssa mahdollisimman hyvin. Tästä hyvänä esimerkkinä voisi mainita nivelrikon, joka usein haittaa ja jopa estää liikunnan. Kuitenkin lajia vaihtamalla, liikunnan rasittavuutta säätämällä tai kivuttomien liikeratojen opettelulla voidaan päästä taas liikkumaan. Juoksun estävä polven nivelrikko antaa usein kuitenkin pyöräillä, hiihtää tai uida. Vastaavasti raskaan voimaharjoittelun estävä olkanivelrikko usein sallii kevyemmillä painolla tai omaa kehonpainoa vastaan tehtävät voimaharjoitteet.

Liikunnan voi aloittaa koska vain, kuitenkin kehoaan kuunnellen. Jos kuitenkin on jo todettu verenkierto- tai hengityselimistön sairaus, on syytä käydä keskustelemassa oman lääkärin kanssa ensin. Samoin tulee menetellä sokeritaudin, muun aktiivisessa vaiheessa olevan sairauden tai rasituksessa ilmenevien oireiden kanssa. Tarvittaessa esimerkiksi rasituskokeella tai spirometrilla voidaan selvittää liikunnan turvallisuutta.

Jotta liikkumisella olisi terveysvaikutuksia, tulee sen olla riittävän rasittavaa ja toistua riittävän usein. Yleiset liikuntasuositukset löytyvät UKK-instituutin liikuntapiirakasta. Ikäihmisten (tässä yhteydessä yli 65 vuotiaat) osalta liikunnan Käypä hoito -suosituksessa todetaan, että aerobista (kunto) liikuntaa tulisi harrastaa vähintään viitenä päivänä viikossa ja lihasvoimarhoittelua kaksi kertaa viikossa.

Nykypäivän tapana on mitata liikuntasuorituksia. Erilaisia mittaamistapoja on kehitetty useita ja näistä yksinkertaisin on ruutuvihko ja kynä. Hieman teknisempi laite on askelmittari, joka mittaa otetut askeleet. Tällä varsin yksinkertaisella laitteella on tehty runsaasti tutkimusta. Keskimäärin ihmiset kävelevät 4000-10 000 askelta vuorokaudessa, mutta vaihteluväli on laaja (500-20 000). Lisäksi askeleet tyypillisesti kertyvät lyhyissä noin minuutin pituisissa jaksoissa. Terveydenkannalta riittäväksi on arvioitu 7000 – 12 000 askelta vuorokaudessa. Merkitystä on myös sillä, kuinka tehokaasti on liikuttu ja tähän ei riitä pelkkä askelmäärä. Liikkumisen tehokkuutta arvioidaan MET yksiköin (metabolinen ekvivalentti). Yksi MET vastaa levossa makuulla olevan henkilön hapenkulutusta. Noin 3 MET arvoinen liikunta (noin 100 askelta /min eli noin 5km/h) 10-20 minuutin ajan vähentää sydänsairauksien riskitekijöitä. Samalla teholla 15min kävely vähentää osteporoosin (luukato) ja vain 5 minuuttia masennuksen riskiä.

Toinen tavanomainen liikunnan mittaamiseen käytetty mittari on sykemittari. Sillä saadaan hyvä kuva liikuntasuorituksen tehosta ja sen vaikutuksesta kunnon kehitykseen. Syke suhteutetaan henkilökohtaiseen maksisykkeeseen (sen voi laskea kaavalla 205/min-(ikä/2), esimerkiksi 70 vuotiaalla on 205/min-(70/2)=170/min). Sykealue <60% maksimista kuvastaa kevyttä liikuntaa. Keskinkertainen rasitusalue on 60-70%. Tällä rasituksella saadaan peruskestävyyttä ja voidaan palautua raskaammista harjoituksista. Raskas harjoittelu on 71-80% ja erittäin raskas 81-90%. Nämä alueet lisäävät aerobista kapasiteettia ja verekiertoelimistön tehoa. Maksimaalista (anaerobista) suorituskykyä harjoitetaan yli 90% sykealueella.

Voimaharjoittelussa käytetään määrettä one-repetition maximum (1RM). Se kuvastaa sitä massaa, jonka jaksaa juuri ja juuri yhden kerran nostaa. Koska harvoin, varsinkaan yksin harjoittellessa on sitä tilannetta, että voi mitata sen massan, jonka juuri ja juuri jaksaa nostaa, voi tämän määreen laskea erilaisilla kaavoilla. Näistä helpoin on ns. Epleyn kaava, joka on 1RM=w*(1+r/30). Tässä w on se massa, jota sarjassa käytti ja r on se määrä toistoja, jota sarjassa käytti. Esimerkiksi penkkipunnerruksessa 50kg vastuksella 10 toistoa tehtäessä maksimipaino on 50kg*(1+10/30)=67kg. Sopiva toistojen määrä sarjaa kohti on 6-12 ja vastus noin 60-85% 1RM:stä. Edellisessä esimerkissä 50kg on noin 75% ((50kg/67kg)*100%) 1RM:stä. Tällaisia sarjoja tulisi yhdellä harjoituskerralla tehdä noin 8 lihasryhmää kohden. Voimaharjoittelua tukee myös se ehkä hieman yllättävä seikka, että lihasvoima lisääntyy harjoittelun tuloksena iästä riippumatta.

Borgin asteikko on kehitetty mittaamaan liikkujan omaa arviota liikunnan rasittavuudesta. Sillä voidaan arvioida liikunta suorituksen rasittavuutta. Asteikko alkaa 6:sta ja viimeinen aste on 20. Se kuvastaa maksimaalista rasitusta, jota enempää ei jaksa. Yleisesti ajatellaan, että kestävyyttä lisää harjoittelu, joka on rasittavuudeltaan 12-15. Voimakkaammin harjoitteleville 16-18 (6)

borgin_asteikko

Kuva lähteestä 6.

Lähteet:

  1. UKK instituuttu / liikuntapiirakka
  2. Liikunnan Käypä hoito -suositus
  3. Leppäluoto J, Ahola R, Herzig KH, Korpelainen R, Keinänen-Kiukaanniemi S, Jämsä T. Aikuisten terveysliikunnan laadun ja määrän objektiivinen mittaaminen. Duodecim. 2012;128(1):72-9.
  4. Lihastohtori / Lihaskasvun nyrkkisäännöt
  5. Churchward-Venne TA, Tieland M, Verdijk LB, Leenders M, Dirks ML, de Groot LC, van Loon LJ. There Are No Nonresponders to Resistance-Type Exercise Training in Older Men and Women. J Am Med Dir Assoc. 2015 May 1;16(5):400-11.
  6. http://www.ukkinstituutti.fi/tietoa_terveysliikunnasta/liikkumaan/aloittajan_liikuntaopas/terveysliikuntaa_ja_kuntoliikuntaa

Muistisairauksien ehkäisystä vihdoin näyttöä

Posted on by
1

Muistisairaudet ovat merkittävin toimintakykyä ja kotona pärjäämistä uhkaava sairausryhmä ikääntyvillä ihmisillä. Näitä sairauksia tunnetaan lukuisia, joista yleisin on Alzheimerin tauti. Kyseisen sairausryhmän ehkäisystä on hyvin vähän näyttöä, vaikka yrityksiä on ollut. Suomalainen tutkimusryhmä on onnistunut vihdoin näyttämään toteen, että useisiin muistisairauksien riskitekijöihin yhtäaikaa vaikuttamalla voidaan vähentää muisti- ja ajattelutoimintojen heikkenemistä.

Lähteet:

  1. Ngandu T, Lehtisalo J, Solomon A, Levälahti E, Ahtiluoto S, Antikainen R, Bäckman L, Hänninen T, Jula A, Laatikainen T, Lindström J, Mangialasche F, Paajanen T, Pajala S, Peltonen M, Rauramaa R, Stigsdotter-Neely A, Strandberg T, Tuomilehto J, Soininen H, Kivipelto M. A 2 year multidomain intervention of diet, exercise, cognitive training, and vascular risk monitoring versus control to prevent cognitive decline in at-risk elderly people (FINGER): a randomised controlled trial. Lancet. 2015 Mar 11.