Tag Archives: liikunta

Liikuntaharjoittelu on olennaisinta kaatumisten ehkäisyssä

Posted on by
2

Kaatumisten ehkäisystä on ilmaantunut laaja katsaus artikkeli (1), jossa todetaan, että liikuntaharjoittelu on olennaisin komponentti kaatumisten ehkäisyssä. Riskiä voidaan edelleen vähentää laaja-alaisella yksilöllisellä arvioinnilla, jossa tarkistetaan lääkitys, ravitsemus, kodin teknisetominaisuudet kuin sosiaaliset verkostotkin. Kaatumisriskiä voi helposti arvioida itse lyhyellä kaatumisriskin arviointi lomakkeella.

Lähteet:

  1. Tricco AC, Thomas SM, Veroniki AA, Hamid JS, Cogo E, Strifler L, Khan PA,
    Robson R, Sibley KM, MacDonald H, Riva JJ, Thavorn K, Wilson C, Holroyd-Leduc J,
    Kerr GD, Feldman F, Majumdar SR, Jaglal SB, Hui W, Straus SE. Comparisons of
    Interventions for Preventing Falls in Older Adults: A Systematic Review and
    Meta-analysis. JAMA. 2017 Nov 7;318(17):1687-1699.

Linkki

Johdanto

Gerastenialla (eng. frailty, ennen myös hauraus tai hauraus-raihnaus oireyhtymä) tarkoitetaan kokonaisvaltaista haurastumista, jossa tunnusomaista on pienenkin stressitekijän aiheuttama suhteeton haitta ja toipumisen hidastuminen. Se nostaa kaatumisen, luunmurtumien, sairaalaan joutumisen ja jopa kuoleman riskiä. Lisäksi se jouduttaa ulkopuolisen avun tarvetta.  Gerastenian esiintyvyydestä on saatu varsin vaihtelevia tuloksia, mutta sen arvioidaan olevan jopa 10% kotona asuvista ikäihmisistä. Gerastenian esiasteen esiintyvyys saattaa olla jopa noin 40%. (1-5)

Gerastenian ilmiasu ja indeksi

Gerasteniaa voidaan määritellä ilmiasu -käsitteen kautta. Se korostaa sitä seikkaa, että gerastenia on itsenäinen kliininen kokonaisuus.  Gerastenian ilmiasuun kuuluu 5 piirrettä, joista kolmen tulee täyttyä. Mikäli vain kaksi näistä täyttyy, puhutaan gerastenian esiasteesta. Ilmiasuun kuuluvia piirteitä ovat: uupuminen (subjektiivinen arvio), painon lasku (yli 4,5Kg viimeisen vuoden aikana), alentunut voima (puristusvoima miehillä <29-32Kg, naisilla <17-21Kg), vähentynyt aktiivisuus (miehillä <380kcal/vko, naisilla <270kcal/vko) ja hidastunut kävelynopeus (6min kävelykokeessa <234-274m). (1,6)

Siinä missä ilmiasukäsite korostaa gerasteniaa omana kliinisenä kokonaisuutena, indeksin käsite korostaa kasautuvien haittojen merkitystä gerastenian synnyssä. Indeksiä laskiessa summataan suuri määrä muuttujia ja se vaatii enemmän työtä, mutta yleensä tarvittavat komponentit tulevat arvioiduksi ns. laaja-alaisessa geriatrisessa arviossa (7). Myös indeksin avulla voidaan havaita gerastenian esiaste.

Näiden kahden diagnosointitavan lisäksi gerasteniaa voidaan lisäksi seuloa varsin yksinkertaisella ja erittäin nopealla testillä, jonka voi suorittaa myös kotona. Istumasta seisomaan -testissä tutkittava istuu penkillä kädet ristittynä rintakehälle. Siitä noustaa ylös seisomaan ja laskeudutaan takaisin istumaan viisi kertaa. Mikäli tässä kuluu aikaa yli 14 sekuntia, viittaa testin tulos gerasteniaan (8). Toinen helppo testi seulontaa varten on aiemminkin kaatumisia käsittelevässä artikkelissa kuvattu Timed-Up-And-Go (TUG) -testi. Siinä henkilö nousee selkänojallisesta tuolista ylös ja kävelee 3 metriä palaten takaisin tuoliin istumaan. Mikäli tämän suorittamiseen menee yli 10 sekuntia, voidaan gerasteniaa epäillä (1).

Gerastenian hoito

Gerastenian hoito vaatii aina laaja-alaisen kokonaisarvion, jossa kartoitetaan mielen ja  kehon terveys, mutta myös henkilön sosiaaliset olosuhteet ja fyysinen asuinympäristö.

Merkittävämpiä menetelmiä tämän hoitoon ovat lihasvoimaharjoittelu (1, 8), joskaan se ei yksin riitä vähentämään kaatumisia. Eräässä tutkimuksessa muodostettiin liikuntaresepti. Siinä gerastenian esiasteessa suositeltiin seuraavia liikuntamuotoja: lihasvoimaharjoittelu (20min, 80% 1RM vastuksesta), aerobista liikuntaa (10min, 70-80% iän mukaisesta maksimisykkeestä, Borg 13-14), tasapainoharjoittelua (20min, Borg 13-14) ja venyttelyä (10min, Borg 13-14). Näistä muodostuu yhteensä 60 minuuttinen harjoittelu ohjelma. Gerasteniaa sairastaville suositeltiin samoja liikuntamuotoja, mutta hieman eri tavalla jaoteltuna: lihasvoimaharjoittelua 10 minuuttia, aerobista liikuntaa 20minuuttia, tasapainoharjoittelua 8minuuttia ja venyttelyä 7minuuttia.  Näistä muodostuu yhteensä 45 minuutin harjoitteluohjelma. Harjoittelun arvioitiin tuottavan tulosta, kun se tehtiin ainakin 2 kertaa viikossa. Sen sijaan yli 3 kertaa viikossa tehtynä harjoittelun ajateltiin olevan liian rasittavaa ja vähentävän motivaatiota. Siksi harjoitteluohjelmaa suositeltiin tehtävän 2-3 kertaa viikossa (9). Lisäksi on syytä tarkistaa riittävä proteiinin, energian saanti ja D vitamiinin saanti (3).

Ikääntyvälle on saattanut kasautua runsas lääkitys ja tämän kriittinen tarkastelu on olennaista gerasteenisen henkilön kohdalla. He kärsivät ensimmäisenä haitat. Toisaalta joillain lääkeaineilla saattaa olla myös hyödyllisiä vaikutuksia. Tällaisia ajatellaan olevan ns. ACE-estäjillä (,joita käytetään yleisesti sydämen vajaatominan ja verenpaineen hoidossa) ja mm. testosteronilla (2).

Gerasteenisen potilaan kotona pärjääminen ja itsenäisyys ovat uhattuna. Tämän vuoksi on tärkeää kartoittaa sosiaaliset voimavarat kuten elinkumppani, ystävät ja lähisukulaiset. Näiden puuttuessa tulee pohtia ulkopuolisen avun tarvetta. Lisäksi pitää varmistaa, että fyysinen elinympäristö eli asunto ja sen lähialueet tukevat kotona pärjäämistä. Päivittäiset toiminnot tulisi pystyä suorittamaan samassa asuin kerroksessa. Ulko-ovella ei saisi olla pitkiä portaita. Kotona tulisi olla riittävästi tilaa liikkumisen apuvälineille: kaiteille, kävelykepille, rollaattorille tai pyörätuolille.

Lopuksi

Gerastenia on sekä potilaan, että yhteiskunnan kannalta hyvin merkittävä tila. Se lisää riskiä toisten avun varaan joutumisesta, vähentää itsenäisyyttä, lisää myös muiden vakavien sairauksien sekä kuoleman riskiä. Yhteiskunnallinen merkitys tulee tilan aiheuttaman avun tarpeen noususta eli kustannuksista. Lohdullista on se, että meistä jokainen voi terveillä elämäntavoilla ja riittävällä suositusten mukaisella liikunnalla ehkäistä gerastenian syntyä ja voimistumista. Tietyissä sairauksissa, kuten osteoporoosissa, sydämenvajaatoiminnassa, keuhkoahtaumataudissa, syövässä ja muistisairauksissa gerastenian esiintyvyys on selvästi tavanomaista suurempaa. Näitä sairastavien kohdalla tulee olla erityisen herkkä tunnistamaan ja hoitamaan gerastenia, koska se myös heikentää tausta sairauden ennustetta.

Lähteet:

  1. Koivukangas M, Strandberg T, Leskinen R, Keinänen-Kiukaanniemi S, Antikainen R. Vanhuksen gerastenia -tunnista riskipotilas. SLL. 2017 Feb 72;7:425-430.

  2. Clegg A, Young J, Iliffe S, Rikkert MO, Rockwood K. Frailty in elderly people. Lancet. 2013 Mar 2;381(9868):752-62.

  3. Morley JE, Vellas B, van Kan GA, Anker SD, Bauer JM, Bernabei R, Cesari M, Chumlea WC, Doehner W, Evans J, Fried LP, Guralnik JM, Katz PR, Malmstrom TK, McCarter RJ, Gutierrez Robledo LM, Rockwood K, von Haehling S, Vandewoude MF, Walston J. Frailty consensus: a call to action. J Am Med Dir Assoc. 2013 Jun;14(6):392-7.

  4. Chen X, Mao G, Leng SX. Frailty syndrome: an overview. Clin Interv Aging. 2014 Mar 19;9:433-41.

  5. Vermeiren S, Vella-Azzopardi R, Beckwée D, Habbig AK, Scafoglieri A, Jansen B, Bautmans I; Gerontopole Brussels Study group.. Frailty and the Prediction of Negative Health Outcomes: A Meta-Analysis. J Am Med Dir Assoc. 2016 Dec 1;17(12):1163.e1-1163.e17.

  6. Fried LP, Tangen CM, Walston J, Newman AB, Hirsch C, Gottdiener J, Seeman T, Tracy R, Kop WJ, Burke G, McBurnie MA; Cardiovascular Health Study Collaborative Research Group.. Frailty in older adults: evidence for a phenotype. J Gerontol A  Biol Sci Med Sci. 2001 Mar;56(3):M146-56.

  7. Searle SD, Mitnitski A, Gahbauer EA, Gill TM, Rockwood K. A standard procedure for creating a frailty index. BMC Geriatr. 2008 Sep 30;8:24.

  8. Savela S, Komulainen P, Sipilä S, Strandberg T. Ikääntyneiden liikunta -minkälaista ja mihin tarkoitukseen?. Duodecim. 2015;131(18):1719-25.

  9. Bray NW, Smart RR, Jakobi JM, Jones GR. Exercise prescription to reverse frailty. Appl Physiol Nutr Metab. 2016 Oct;41(10):1112-1116.

Lihasvoimaharjoittelun merkitys nousee

Posted on by
Vastaus

Lihasvoimaharjoittelulla on pitkään tiedetty olevan edullisia terveysvaikutuksia. Duodecim lehdessä jo 2011 sisätautilääkäri Jan Sundell kirjoitti lihasvoimaharjoittelun eduista katsaus artikkelin (1). Siinä huomioitiin terveysvaikutuksen niin aikuistyypin sokeritaudissa kuin ikääntyvien hauraus-raihnaus oireyhtymässä (jota gerasteniaksikin kutsutaan). Sokeritaudin osalta uudet kuvantamistutkimukset ovat selventäneet lihasvoimaharjoittelun hyötyjä sokeritaudissa. Se lisää lihasten sokerin käyttöä, vähentää sisäelinten ympärillä olevaa sekä lihasten ja maksan sisällä olevan rasvan määrää. Lisäksi se vielä vähentää maksan sokerin tuotantoa. (2)  Hauraus-raihnausoireyhtymä on tila, jossa lihasvoima ja -massa katoavat odotettua nopeammin. Se voi johtaa toimintakyvyn laskuun sekä avun tarpeen kasvamiseen, itsenäisyyden vähenemiseen ja elämänlaadun laskuun. Lihasvoimaharjoittelu yhdistettynä oikean laiseen ruokavalioon on tehokasta hoitoa juuri tähän (1). Helsingin sanomissa kerrotaankin tutkimuksesta, jossa lihasvoimaharjoittelun vaikutuksia tutkitaan laajassa eurooppalaisessa tutkimusyhteistyössä (3).

Lähteet:

  1. Sundell J. Lihasvoimaharjoittelu on liian vähän käytetty täsmälääke lihavuudessa ja vanhuudessa. Duodecim. 2011;127(4):335-41.
  2. Hannukainen J. Lihasvoimaharjoittelu parantaa lihaksen ja maksan sokeriaineenvaihduntaa ikääntyneillä naisilla. Bestpractice. 2016;4(16):18-20.
  3. Mielonen M. Voimaharjoittelun on tehokkaikeino säilyttää toimintakyky vanhalla iällä – ”Ahdistus väheni, mieliala parani ja muistikin säilyi paremmin”. Helsingin Sanomat. 14.12.2016

Osteoporoosi – toimitakyvyn ja elämälaadun uhka

Posted on by
1

Osteoporoosista puhutaan silloin, kun kyseessä on jo selvä luuntiheyden heikkeneminen ja näin ollen murtumariskin kasvaminen. Osteopenia on tästä lievempi muoto. Osteoporoosi on merkittävä geriatrinen sairaus, koska se aiheuttaa elämänlaadun ja toimintakyvyn laskua (1) ja sairastuttaa nimen omaan ikääntyviä ihmisiä (2). On myös arveltu, että osteoporoosi liittyy muiden sairauksien osalta huonompaan ennusteeseen (3). Näiden seikkojen vuoksi osteoporoosi tulee tunnistaa ja hoitaa tehokkaasti. Tavoitteena ovat mahdollisimman pitkään kestävä omatoimisuus ja toimintakyky sekä korkea elämänlaatu.

Taustatekijät

Osteoporoosi on luuston aineenvaihduntasairaus. Luu ei suinkaan ole vain passiivinen tukiranka vaan alati uudistuva ja fyysiseen ympäristöön mukautuva elin. Luuston merkittäviä kovuutta tuovia komponentteja ovat erilaiset kalsiumsuolat. Kalsiumioni eli vapaa kalsium on myös elimistössä erittäin tärkeä sekä solun sisäisten, että solun ulkoisten toimintojen välittäjäaine. Ilman sitä, ei lihakset supistu tai hermot välitä tietoa. Tämän pitoisuutta säädelläänkin monella tapaa. Vapaan kalsiumin pitoisuus veressä pysyy hyvin tarkasti tietyssä vaihteluvälissä lähes riippumatta ravitsemuksen kalsiumin määrästä. Säätelyyn osallistuvat parathormoni (PTH) ja D- vitamiini. PTH erittyy lisäkilpirauhasista, joita ihmisellä on 4 kappaletta. Kaksi sekä oikeassa, että vasemmassa kilpirauhasen lohkossa. PTH lisää luuta hajottavien solujen toimintaa, nostaen näin veren kalsium pitoisuutta. Sen lisäksi se lisää munuaisissa kalsiumin takaisin imeytymistä eli vähentää kalsiumin eritystä virtsaan. Kolmas, joskin epäsuora tapa, välittyy myös munuaisten kautta. Munuaiset muuttavat D vitamiinin aktiiviseen muotoon, jonka ansiosta kalsium imeytyy suolistosta tehokkaammin. PTH tehostaa tätä munuaisten D vitamiinin aktivaatiota. Näin D vitamiini linkittyy PTH:n kanssa kalsium aineenvaihduntaan ja myös luustoon käytettävissä olevaan kalsiumiin. Nimittäin suurentunut veren kalsiumioni määrä sidotaan taas luustoon luuta muodostavien solujen toimesta. (4)

Riskitekijät

Riskitekijät jakautuvat sellaisiin, joihin ei voi vaikuttaa (mm. aiempi murtuma, ikä, sukupuoli, perintötekijät) sekä niihin, joihin voi vaikuttaa (tupakointi, alkoholin suurkulutus, vähäinen liikunta, kalsiumin vähäinen saanti ruoasta, alhainen ruumiinpaino). Lisäksi moni lääkitys vaikuttaa luuntiheyteen. Näitä ovat muunmuassa kortisoni, epilepsialääkeet, liiallinen kilpirauhashormonin käyttö, epätarkoituksenmukainen vatsansuojalääkkeiden käyttö. Luuntiheyteen, joko suoraan tai välilillisesti vaikuttavia sairauksia ovat liiallinen kortisolin tuotanto, kilpirauhasen liikatoiminta, lisäkilpirauhasen liikatoiminta, maksakirroosi, sukupuolihormonivajaus (sekä miehillä, että naisilla), vatsan alueen leikkaukset ja suolistosairaudet, jotka vaikuttavat kalsiumin imeytymiseen sekä pahanlaatuiset veritaudit (myelooma, lymfooma, leukemia), että laajasti levinneet muut pahanlaatuiset syövät. (5)

Tunnistaminen

Osteoporoosi on usein täysin oireeton ja etenee, kunnes tapahtuu ensimmäinen murtuma. Mikäli tämä ei aiheuta selvää toiminnan vajautta, voi se jopa jäädä huomaamatta. Syvä eteen taivutus, yskäisy, raskaan esineen nostaminen tai varsin viattoman oloinen kaatuminen saattavat johtaa epätavallisesti kipeytyneeseen selkään, joka kuitenkin pitkähkön ajan kuluessa paranee itsestään. Taustalla voi olla osteoporoosin heikentämän nikaman murtuma. Silloin, kun murtuma tapahtuu esim. ranteessa tai lonkassa ja näin johtaa selvään toimintavajaukseen, havaitaan se yleensä heti.

Osteoporoosin seulomiseksi on kehitetty Suomessa ultraääntä käyttävä menetelmä (Bindex®), jolla on todettu olevan varsin hyvä korrelaatio perinteisen DXA mittauksen kanssa (6-7). Menetelmää ei kuitenkaan ole vielä verrattu riittävän laajoissa tutkimuksissa perinteiseen DXA mittaukseen, joten kirjoittajan näkemyksen mukaan pelkästään tämän menetelmän perusteella ei ole syytä toistaiseksi asettaa osteoporoosin diagnoosia eikä tehdä lääkitys päätöksiä. Koska menetelmä on kuitenkin edullinen ja haitaton, voidaan sitä hyvin käyttää osteoporoosin seulontaan.

Ainoa luotettava tapa diagnosoida osteoporoosi, on kaksienergiainen luuntiheysmittaus (DXA). Mittaus tehdään sekä lannerangasta, että reisiluunyläosasta. Jossain tilanteissa mittauksia tehdään myös kädestä. DXA mittauksen tulokset ilmoitetaan niin sanottuina T-scorena. Luku ilmoittaa kuinka kaukana tutkittavan luuntiheys on suhteessa aikuisen keskimääräiseen luun huippu tiheyteen. Normaalina pidetään, kun arvo on pienentynyt korkeintaan yhden keskihajonnan verran (-1SD; T-score ≥ -1). Osteopeniasta puhutaan, kun luuntiheys on vähentynyt yhdestä kahteen ja puoleen keskihajontaa (-1 – -2.5SD; -2.5 < T-score < -1). Osteoporoosiin tarvitaan alle kahden ja puolen keskihajonnan muutos (-2.5SD; T-score ≤ -2.5). Monimutkainen asia on hyvin selitetty THL:n osteoporoosi julkaisussa sivulla 4.

Toinen tapa tunnistaa kohonnut murtuma riski on FRAX mittarin käyttö. Lyhenne on mukailtu englannin kielisistä sanoista fracture risk assesment tool. Se kertoo todennäköisyyden saada osteoporoottinen luunmurtuma seuraavan 10 vuoden aikana. Riski on jaettu kolmeen luokkaan. Korkeimmassa riskiluokassa olevien potilaiden hoito katsotaan aiheelliseksi ilman luuntiheysmittausta. Keskisuuressa riskissä suositellaan ensin luuntiheyden mittausta ja vasta sitten hoitoa, mikäli luuntiheys on alentunut. Matalimmassa riskiluokassa pärjätään riskitekijöiden hoidolla. On huomattava, että normaali luuntiheys ei tarkoita, etteikö murtumaa voisi tulla. Sen riski vain ei ole suurentunut alentuneen luuntiheyden vuoksi (vaikkakin voi olla suurentunut esimerkiksi riskialttiin harrastuksen takia).

Hoito

Osteoporoosin, kuten käytännössä kaikkien merkittävien pitkäaikaissairauksien hoito, on jossain määrin myöhässä, kun tauti todetaan. Tällä haluan alleviivata sitä yksinkertaista seikkaa, että oman edun tavoittelun nimissä riskitekijöihin kannattaa vaikuttaa ennen taudin puhkeamista. Tärkeimpiä ennaltaehkäisykeinoja osteoporoosiriskin vähentämisessä ovat riittävä liikunta ja tupakoinnin lopettaminen. Näiden lisäksi ravitsemuksesta tulee saada riittävästi kalsiumia ja D-vitamiinia. Suomessa jälkimmäinen tarkoittaa D-vitamiini lisää 20μg päivittäin vuoden ympäri. Kalsiumin suomalaiset pääsääntöisesti saavat hyvin ravitsemuksen kautta. Kalsiumin lisäannosteluun liittyy merkittäviä haittavaikutuksia (vatsavaivoja, munuaiskiviä sekä lisääntynyt sydän- ja aivoinfarkti riski), joten sitä on syytä määrätä vain erityisissä tilanteissa (8).

Mitä liikuntaa sitten pitäisi harrastaa? Luuterveyden kannalta olennaista on harrastaa liikuntaa, jota tehdään painovoimaa vastaan (kävely, juoksu, hyppely) ja siinä on tärähdyksiä sekä lihasvoima harjoitteita (9). Tällaisella saadaan luun uudismuodostus käyntiin. Kun liikunta yhdistetään luun hajoamista hidastavaan lääkitykseen, saadaan parhaat tulokset (10). Tämä ei ole yllättävää, sillä liikunta tehostaa luun muodostusta ja lääkityksellä vähennetään luun hajoamista.

Lääkehoito on aina aiheellinen, kun taustalla on pieni energiainen lonkka- tai nikama murtuma. Tässä yhteydessä ”pieni energia” tarkoittaa mitä tahansa kaatumista samalla tasolla. Myös silloin, kun luuntiheysmittauksessa todetaan osteoporoosi, on lääkehoito aiheellinen. Muissa tapauksissa lääkehoidon päätöksen tueksi voidaan tehdä paitsi luuntiheysmittaus, mutta myös yllä mainittu FRAX -pisteytys. (2)

Lääkehoito aloitetaan tyypillisesti luunhajoamista vähentävällä lääkityksellä. Ensilinjan lääkevalinta onkin yleensä suun kautta otettava bisfosfonaatti. Mikäli tällaisella ei saavuteta riittävää tehoa esim. imeytymisvaikeuden vuoksi, voidaan harkita suoneen annettavaa bisfofonaattia (tsolendronaatti, Aclasta®). Suunkautta otettavien bisfosfonaattien kanssa täytyy juoda runsaasti (1-2 lasia) vettä ja olla pysty asennossa 30min ajan lääkkeen oton jälkeen. Lääkkeisiin liittyy ruokatorven syöpymän riski, mikäli näin ei toimita. Kun bisfosfonaateilla ei saada riittävää tehoa tai ne ovat vasta-aiheisia, on vaihtoehtona strontiumranelaatti (Protelos®). Lääkkeeseen liittyy merkittäviä haittavaikutuksia ja ne tulee olla hyvin hallinnassa ennen määräämistä. Denosumabi (Prolia®) luokitellaan myös luunhajoamista vähentäväksi lääkkeeksi. Se on osteopooroosilääkkeistä uusin, jonka toiminta perustuu osteoklastien (luuta hajottavat solut) muodostumisen estoon. (2)

Luun muodostusta tehostavia lääkkeitä liikunnan ja D vitamiinin ohella ovat teriparatidi (Forsteo®) ja naisilla hormonikorvaushoidot. Teriparatidi on PTH -hormonin aktiivinen osa, joka lisää osteoblastien (luutamuodostavien solujen) toimintaa. Sen aikana tulee huolehtia riittävästä kalsiumin ja D vitamiinin saannista. Teriparatidi pistetään kerran vuorokaudessa kahden vuoden ajan. Hoitojaksoa ei saa uusia, mutta muita osteoporoosihoitoja voidaan antaa. Kyseessä on ns. toisen linjan hoito eli käytetään silloin, kuin muilla keinoin ei ole saavutettu riittävää tehoa. (2)

Lopuksi

Luuterveyden kulmakiviä ovat riskitekijöiden poisto, hyvä ravitsemus, riittävä D vitamiini ja liikunta sekä tarvittaessa lääkehoito. Näillä pyritään vahvistamaan luuta. Näiden lisäksi tärkeää on myös ehkäistä kaatumisia ja tästä aiheesta onkin jo aiempi artikkeli.

Lähteet:

  1. Jürisson M, Pisarev H, Kanis J, Borgström F, Svedbom A, Kallikorm R, Lember M, Uusküla A. Quality of life, resource use, and costs related to hip fracture in Estonia. Osteoporos Int. 2016 Feb 23. [Epub ahead of print]
  2. Osteoporoosi. Käypä hoito -suositus. 2014.
  3. Yamamoto LA, DiBonaventura M, Kawaguchi I. The association between osteoporosis and patient outcomes in Japan. J Med Econ. 2016 Mar 16:1-8. [Epub ahead of print]
  4. Stewart A. Andreoli & Carpenter’s Cecil Essentials of Medicine. 8th ed. Philadelphia: Saunders Elsevier. c2010. Chapter 73, Normal Physiology of Bone and Mineral Homeostasis; p. 772-782.
  5. Greenspan S. Andreoli & Carpenter’s Cecil Essentials of Medicine. 8th ed. Philadelphia: Saunders Elsevier. c2010. Chapter 76, Osteoporosis; p. 772-810.
  6. Karjalainen JP, Riekkinen O, Töyräs J, Jurvelin JS, Kröger H. New method for point-of-care osteoporosis screening and diagnostics. Osteoporos Int. 2016 Mar;27(3):971-7.
  7. Schousboe JT, Riekkinen O, Karjalainen J. Prediction of hip osteoporosis by DXA using a novel pulse-echo ultrasound device. Osteoporos Int. 2017 Jan;28(1):85-93.
  8. Reid IR, Bristow SM, Bolland MJ. Calcium supplements: benefits and risks. J Intern Med. 2015 Oct;278(4):354-68.
  9. Zhao R, Zhao M, Xu Z. The effects of differing resistance training modes on the preservation of bone mineral density in postmenopausal women: a meta-analysis. Osteoporos Int. 2015 May;26(5):1605-18.
  10. Zhao R, Xu Z, Zhao M. Antiresorptive agents increase the effects of exercise on preventing postmenopausal bone loss in women: a meta-analysis. PLoS One. 2015 Jan 23;10(1):e0116729.

Liikunta ehkäisee myös hauraan muistisairaan fyysisen toimintakyvyn laskua.

Posted on by
Vastaus

Uudessa suomalaisen tutkimusryhmän julkaisussa on ensimmäistä kertaa todettu Alzheimerin tautia ja hauraus-raihnaus (gerastenia) oireyhtymää sairastavan toimintakyvyn laskun ehkäisyn onnistuvan liikunnan avulla. Tulos korostaa entisestään liikunnan merkitystä muistisairaan toimintakyvyn ylläpidossa.

Lähteet:

Perttila NM, Öhman H, Strandberg TE, Kautiainen H, Raivio M, Laakkonen M-L, Savikko N, Tilvis RS, Pitkala KH. Severity of frailty and the outcome of exercise intervention among participants with Alzheimer disease: A sub-group analysis of a randomized controlled trial. Eur Geriatr Med. 2016 Apr;7(2):117-121

Ikääntyvän sydämen vajaatoiminta

Posted on by
3

Sydämen vajaatoiminta on mitä tyypillisimmin geriatrinen ongelma. Yli 80% sydämen vajaatoimintaa sairastavista on yli 75 vuotiaita ja yli 80 vuotiaista joka toisella on jo kehittynyt sydämen vajaatoiminta (1). Kaiken lisäksi kyseessä on hyvin yleinen sairaus, joka koskettaa noin 8% yli 75 vuotiaista (1). Väestön ikääntymisen myötä tämä vielä korostuu entisestään. Yhdysvalloissa on arvioitu, että yli 65 vuotiaista sydämen vajaatoimintaa sairastavia on 2030 luvulla yli 70% enemmän kuin tänä päivänä (2). Sydämen vajaatoiminta heikentää merkittävästi potilaan elämänlaatua (3), aiheuttaa toistuvaa sairaalahoidon tarvetta (4) ja lisää jopa kuolleisuutta (5). Näiden seikkojen vuoksi jokaisen geriatrin on syytä osata tunnistaa ja hoitaa sydämen vajaatoiminnasta kärsivät potilaat. Seuraavassa tekstissä käydään tarkemmin läpi sydämen vajaatoiminnan tunnistamista, jaottelua ja hoitoa. Toivon, että tekstistä on hyötyä niin ikääntyville, kuin heidän omaisilleen omahoidon tukena.

Sydämen vajaatoiminnan jaottelu

Sydän muodostuu neljästä lokerosta, kahdesta eteisestä ja kahdesta kammiosta. Nämä taas jaotellaan oikeaan ja vasempaan puoleen. Kummallakin puolella on yksi eteinen ja kammio. Eteisten tehtävä on työntää veri kammioihin, joista taas veri pumpataan muualle elimistöön. Oikea puoli huolehtii vähähappisen veren kierrättämisestä keuhkojen kautta sydämen vasemmalle puolelle, josta hapettunut veri taas pumpataan kaikkialle muualle elimistöön. Verenkierto siis koostuu kahdesta peräkkäin sijoitetusta pumpusta. Työn määrä jakautuu näille pumpuille epätasaisesti. Kierrättäähän sydämen oikeapuoli verta lyhyemmän matkaa vain keuhkojen kautta vasemmalle puolelle, joka taas kierrättää verta aivoista aina isovarpaan kärkeen saakka. Tästä epäsuhtaisesta työn määrästä johtuu, että sydämen vajaatoiminta on usein juuri vasemman kammion vajaatoimintaa. Sydämen pumppaustoiminnan eli supistumisen tehokkuutta kuvataan englanninkielisellä sanaparilla ejection fraction (EF). Sillä tarkoitetaan sitä osuutta kammiossa olevasta verestä, joka yhden supistumisen aikana lähtee kiertämään verisuonistoon. Normaalisti supistuvassa sydämessä tämä on yli 55%. Vasemman kammion vajaatoiminta voi heikentyä joko tämän supistumisen heikkenemisen vuoksi tai siksi, että sen täyttyminen ei tapahdu normaalisti. Ensimmäisessä tapauksessa puhutaan systolisesta ei supistumisen aikaisesta vajaatoiminnasta ja jälkimmäisessä tapauksessa diastolisesta eli sydämen laajenemisen aikaisesta vajaatoiminnasta. Systolisessa vajaatoiminnassa vika on siis siinä, että sydän ei pysty pumppaamaan riittävästi verta eteenpäin. Diastolisessa vajaatoiminnassa ongelma on taas siinä, että sydän ei lepovaiheen aikana täyty riittävän tehokkaasti.  Lisäksi on vielä sydämen oikean puolen vajaatoiminta.

Sydämen vajaatoiminnan oireet ja taudin kulku

Tyypillisimpiä sydämen vajaatoiminnan oireita ovat hengenahdistus, yleinen suorituskyvyn heikkeneminen ja alaraajojen turvotukset. Muistisairaalla oireet voivat olla huomattavan harhaan johtavia: epämääräistä tuskaisuutta, aggressiivisuutta, sekavuutta tai apatiaa ja yleistä voimattomuutta. Tyypillisesti sydämen vajaatoiminta etenee pikkuhiljaa ja oireita ilmaantuu vaihtelevasti erilaisten rasitusten, esimerkiksi hengitystie infektion yhteydessä. Oirejaksot voidaan nähdä eräänlaisina alaspäin vievinä portaina, joista jokainen vaihtelee paitsi leveydeltää, myös korkeudeltaan. Hyvällä hoidolla ja kuntoutuksella saatetaan saada syväkin askel pysäytettyä ja jopa ylöspäin suuntautuva porras ainakin taudin alkuvaiheessa aikaiseksi. Kulmakivenä tässä ovat aktiivinen omalääkäri, potilaan määrätietoinen sitoutuminen haittatekijöiden poistamiseen (tupakointi, liikkumattomuus, liiallinen alkoholin ja suolan käyttö), lääkkeiden säännöllinen käyttö ja vankka tahto kuntouttaa itseään. Mikäli nämä pettävät, pahimmillaan voidaan joutua sairaalahoito kierteeseen. Sydämen vajaatoiminta onkin yksi kuudesta taudista, jotka aiheuttavat Suomessa kaksi kolmasosaa hyvällä hoidolla vältettävissä olevista sairaalahoitojaksoista (6).

Vajaatominnan oireiden luokittelu NYHA luokan mukaan

NYHA luokka tulee sanoista New York Heart Association, joka on Amerikan Yhdysvalloissa kehitetty luokittelu. Se perustuu potilaan ilmoittamiin oireisiin. NYHA I luokkaan kuuluvalla potilaalla ei ole mitään oireita. NYHA II luokassa oireet hieman haittaavat fyysistä suorituskykyä, mutta levossa ei ole mitään oireita. NYHA III luokassa suorituskyky on jo selvästi alentunut. Oireita on jo kevyemmässäkin rasituksessa, mutta ei vieläkään levossa. Vaikeimmassa NYHA IV luokassa kaikki fyysinen rasitus aiheuttaa oireita ja ovat suorituskyky on voimakkaasti alentunut. Levossakin alkaa olla oireita.

Sydämen vajaatoiminnan yleisimpiä syitä

Sydämen systolisen vajaatoiminnan yleisimmät syyt ovat: verenpainetauti, sepelvaltimotauti, läppäviat ja näiden yhdistelmät (1). Nämä syyt kattavat yli 80% sydämen vaajaatoiminnasta. Lisäksi etenkin ikäihmisillä keuhkosairaudet (keuhkoahtaumatauti, fibroosi, uniapnea jne.) aiheuttavat sydämen vajaatoimintaa, joka on usein oikean puolen vajaatoimintaa. Diastolisen vajaatoiminan syitä ovat myös yllä mainitut, mutta erityisen olennaisia ovat verenpainetauti, sokeritauti ja eteisvärinä (7). Näistä kaksi ensimmäistä tautia jäykistävät sydämen seinämää ja eteisvärinä taas aiheuttaa eteisten pumppauksen tehottomuuden, jonka vuoksi kammio ei täyty tehokkaasti. Harvinaisempia sydämen vajaatoiminan syitä ovat amyloidoosi, sarkoidoosi ja muut kertymäsairaudet. Vielä harvemmin sydämeenkin voi kehittyä kasvaimia.

Nämä taustatekijät aiheuttavat sydämen toiminnan vajauksen, joka taas aiheuttaa muiden kudosten hapen puutetta. Jo ennen varsinaisten oireiden ilmaantumista kudosten hapenpuute laukaisee kompensaatio mekanismeja, joista olennaisimpia ovat sympaattisen hermoston ja reniini-angiotensiini-aldosteroni (RAA) järjestelmien aktivaatio. Alkuvaiheessa närmä järjestelmät tehostavat pumppaustoimintaa, mutta pitkittyessä ne edelleen heikentävät sydämen toimintaa.

Hoitokeinot

Sydämen vajaatoiminnan hoito keskittyy edellisessä kappaleessa mainittujen pitkittyneiden kompensaatiomekanismien hillitsemiseen. Se tapahtuu lääkkeellisesti käyttäen B salpaajia, ACE estäjiä ja spirinolaktonia (8). Näiden lisäksi oireita helpotetaan nesteenpoistolääkityksellä sekä usein nitrovalmisteilla. Jossain tilanteissa sykkeen rauhoittaminen on tarpeen. Etenkin eteisvärinässä voidaan käyttää digitalista ja sinusrytmissä ivabradiinia (8). Nykyisen käsityksen mukaan pientä lisähyötyä voidaan saada rautalisästä, jos rautavarastot ovat vajavaiset (9).

Osalla potilaista voidaan harkita vajaatoimintatahdistinta. Tällaiseen saatetaan päätyä, mikäli potilaalla on normaali (sinus) rytmi, jossa kammion sisäinen sähkön johtuminen on hidastunut (>150ms) vasemman haarakatkoksen vuoksi, potilaalla on jo kevyessä rasituksessa oireita ja vasemman kammion EF on <35%. Tällöin vasemman kammion supistelu on usein dyssynkronista ja nimen omaan tätä dyssynkroniaa voidaan tasata tahdistimella. Tulokset ovat oikein valituilla potilaalla varsin hyviä, mutta kaikkia eivät tahdistimesta hyödy. Osalla potilaista, joilla ei ole edellämainittua kammion sisäistä johtumishäiriötä, mutta EF on <30% ja oireita on vähäisessa rasituksessa, on suurentunut riski saada vakava rytmihäiriö. Tällaisessa tilanteessa voidaan harkita rytmihäiriötahdistinta (9 ja 10).

Uusiakin lääkkeitä on tulossa markkinoille. Ehkä pisimmällä on molekyylin LCZ696, joka vähentää oireita enemmän, kuin ACE- estäjä. Lääke on vielä kokeiluasteella, eikä sillä ole kauppanimeä (9, 11). Tutkimusta tehdään myös kantasolu- ja geeniterapian saralla ja näistä kuullaan tulevaisuudessa lisää (9).

Liikunnalla on erittäin tärkeä rooli sydämen vajaatoiminan hoidossa

Liikunta parantaa sydämen vajaatoiminta potilaiden fyysistä suorituskykyä ja vähentää oireita jopa niillä potilailla, joilla on jo asennettu vajaatoimintatahdistin. Liikunta nostaa sydämen pumppaustehoa (EF kasvaa) ja alentaa leposykettä. Se vähentää sairaalahoidon tarvetta (12), parantaa elämänlaatua ja näyttää laskevan jopa kuolleisuutta (13).

Liikunta voidaan aloittaa, kun oireet ovat olleet vakaat vähintään kuukauden verran. Ennen harjoittelua tulisi herkästi harkita rasituskokeen tekemistä suorituskyvyn arvioimiseksi. Suositeltavin muoto on aerobinen liikunta, koska sitä on tutkittu tässä yhteydessä eniten (12). Myös nykyisin hyvin yleisestä korkea intensiteettisestä intervalli harjoittelusta (HIIT) näyttäisi olevan hyötyä ainakin potilaalla, joilla on diastolinen sydämen vajaatoiminta (14). Alkuun harjoittelu tulee olla kevyttä (syke 40-50% maksimista) ja kestää vain hyvin lyhyen aikaa (5-10min). Tehoa nostetaan asteittain aina 70% sykkeeseen saakka ja aikaa pidennetään 30min saakka. Näitä kertoja tulisi olla kolmesta viiteen viikon aikana (12). Lisätietoa sykealueista löydät mm. täältä.

Potilaan omahoito viimeistelee hoitoketjun

Liikunta on mitä suurimmassa määrin omaa hoitoa, mutta tässä kappaleessa kerrataan, mitä muuta voidaan vielä tehdä, jotta hoito olisi optimaalista. Koska usein vajaatoiminnan oireet tulevat elimistöön kertyvästä nesteestä, on luonnollista että nesteiden nauttimista on syytä rajoittaa. Harkkinan mukaan lääkäri voi ohjeistaa, että vuorokaudessa nautittujen nesteiden kokonaismäärä tulisi olla korkeintaan esimerkiksi 1,5 litraa. Suola vähentää monen lääkkeen tehoa, nostaa verenpainetta ja sitoo nestettä. näin ollen suolan vähentäminen on usein tarpeen. Ravitsemuksen tulee kuitenkin olla riittävää. Moni vajaatoimintapotilas kärsiikin kakeksiasta eli painon laskemisesta, mutta yhtälailla ylipaino vaikeuttaa vajaatoimintaa. Alkoholin kulutus tulee olla hallittua. Monelle onkin yllättävää, että liiallinen alkoholin käyttö voi aiheuttaa jopa sydänlihassairauden. Tupakointi on ehdottomasti lopetettava.

Tilaneissa, joissa potilas on hyvin tutustunut omiin sairauteen ja lääkitykseensä, voidaan harkita yksilöllisesti ennalta sovittua annosväliä, jonka sisällä voidaan itse säätää nesteenpoistolääkkeen annosta. Tässä on apuna painon tarkka seuranta, sillä nopea painon nousu yleensä johtuu nesteenkertymisestä elimistöön (15).

Lähteet:

  1. Kupari M. Sydämen vajaatoiminnan mekanismit ja vanhusten vajaatoiminnan erityispiirteet. SLL 2015 36:2232-2237.
  2. Heidenreich PA, Albert NM, Allen LA, Bluemke DA, Butler J, Fonarow GC, Ikonomidis JS, Khavjou O, Konstam MA, Maddox TM, Nichol G, Pham M, Piña IL, Trogdon JG; American Heart Association Advocacy Coordinating Committee; Council on Arteriosclerosis, Thrombosis and Vascular Biology; Council on Cardiovascular Radiology and Intervention; Council on Clinical Cardiology; Council on Epidemiology and Prevention; Stroke Council. Forecasting the impact of heart failure in the United States: a policy statement from the American Heart Association. Circ Heart Fail. 2013 May;6(3):606-19.
  3. Juenger J, Schellberg D, Kraemer S, Haunstetter A, Zugck C, Herzog W, Haass M. Health related quality of life in patients with congestive heart failure: comparison with other chronic diseases and relation to functional variables. Heart. 2002 Mar;87(3):235-41.
  4. Hall MJ, Levant S, DeFrances CJ. Hospitalization for congestive heart failure: United States, 2000-2010. NCHS Data Brief. 2012 Oct;(108):1-8.
  5. Pocock SJ, Wang D, Pfeffer MA, Yusuf S, McMurray JJ, Swedberg KB, Ostergren J, Michelson EL, Pieper KS, Granger CB. Predictors of mortality and morbidity in patients with chronic heart failure. Eur Heart J. 2006 Jan;27(1):65-75.
  6. Manderbacka K, Arffman M, Lumme S, Lehikoinen M, Ruuth I, Keskimäki I. Perusterveydenhuollon mittatikku? Vältettävissä olevat sairaalahoitojaksot Suomessa 1996-2010. SLL 2015 48:3298-3304
  7. Nanayakkara S, Kaye DM. Management of Heart Failure With Preserved Ejection
    Fraction: A Review. Clin Ther. 2015 Oct 1;37(10):2186-98.
  8. Ukkonen H. Sydämen kroonisen vajaatoiminnan hoito nyt ja tulevaisuudessa. SLL 2015 36:2227-2231.
  9. Qian C, Wei B, Ding J, Wu H, Wang Y. The Efficacy and Safety of Iron Supplementation in Patients With Heart Failure and Iron Deficiency: A Systematic Review and Meta-analysis. Can J Cardiol. 2015 Jun 21.
  10. Marangou J, Paul V. Current Attitudes on Cardiac Devices in Heart Failure: A Review. Clin Ther. 2015 Oct 1;37(10):2206-14.
  11. Macdonald PS. Combined Angiotensin Receptor/Neprilysin Inhibitors: A Review of the New Paradigm in the Management of Chronic Heart Failure. Clin Ther. 2015 Oct 1;37(10):2199-205.
  12. Kiilavuori K. Liikunta sydämen vajaatoiminnan hoidossa . SLL 2015 36:2242-2246
  13. Sagar VA, Davies EJ, Briscoe S, Coats AJ, Dalal HM, Lough F, Rees K, Singh S, Taylor RS. Exercise-based rehabilitation for heart failure: systematic review and meta-analysis. Open Heart. 2015 Jan 28;2(1):e000163.
  14. Lavie CJ, Arena R, Swift DL, Johannsen NM, Sui X, Lee DC, Earnest CP, Church TS, O’Keefe JH, Milani RV, Blair SN. Exercise and the cardiovascular system: clinical science and cardiovascular outcomes. Circ Res. 2015 Jul 3;117(2):207-19.
  15. Lommi J. Sydämen vajaatoiminnan omahoito. SLL 2015 36:2246-2254.

Kaikki hyötyvät lihasvoimaharjoittelusta

Posted on by
Vastaus

Jo jokin aika sitten törmäsin artikkeliin, jossa tutkittiin yli 65 vuotiaiden vastetta lihasvoimaharjoitteluun. Artikkeli oli otsikoitu huomiota herättävästi:”There Are No Nonresponders to Resistance-Type Exercise Training in Older Men and Women.” (1) Vapaasti suomennettuna tarkoittaa kutakuinkin sitä, että kaikki hyötyvät lihasvoimaharjoittelusta.

Tutkimuksen aineisto oli kohtalaisen pieni. Tutkittavista 110 harjoitteli 12 viikkoa ja heistä 85 jatkoi 24 viikkoon saakka. Hieman harmittavasti 2 tyypin sokeritautipotilaat jäivät tutkimuksen ulkopuolle, joten tämä tutkimus ei tuonut lisävaloa siihen auttaako nimenomaan lihasvoima harjoittelu sokeritason säätämisessä, vaikka siitä muuten onkin näyttöä (2). Tutkimuksessa oli useita muuttujia, joista ikääntyvän kannalta merkittävimmät lienevät lihasvoima ja fyysinen toimintakyky. Ensimmäistä mitattiin jalkaprässillä ja reiden ojennuksella jälkimmäistä seisomaan nousu testillä. Muita muuttujia olivat lihasmassa ja lihassolujen paksuus (läpimitta).

Positiivisin sanoma tutkimuksessa oli se, että kaikkilla tutkittavilla ainakin jokin yllä mainituista muuttujista parani. Parhain vaste tuli lihasvoiman lisäykseen ja hieman valitettavasti huonoin fyysisen toimintakyvyn muuttujaan. Tulosten yleissävy on kuitenkin positiivinen: lihasvoimaharjoittelu hyödyttää kaikkia!

Lähteet:

  1. Churchward-Venne TA, Tieland M, Verdijk LB, Leenders M, Dirks ML, de Groot LC, van Loon LJ. There Are No Nonresponders to Resistance-Type Exercise Training in Older Men and Women. J Am Med Dir Assoc. 2015 May 1;16(5):400-11.
  2. Jin EH, Park S, So JM. The effect of muscle power training with elastic band on blood glucose, cytokine, and physical function in elderly women with hyperglycemia. J Exerc Nutrition Biochem. 2015 Mar;19(1):19-24.

Liikkuako vaiko eikö? Kas siinä pulma!

Posted on by
Vastaus

Jo muinaiset kreikkalaiset tämän tiesivät ja niinpä pitää lainata Hippokratesta (eli 460-370 eaa). Hänen yksi kuolemattomista lauseistaan vapaasti suomennettuna on:” Jos voisimme antaa kullekin yksilölle oikean määrän liikuntaa ja ravintoa, ei liian vähän eikä liian paljon, olisimme löytäneet turvallisimman tien terveyteen.” Emme siis ole aivan lähiaikoina keksittyjen ongelmien äärellä, kun pohdimme liikunnan merkitystä terveyden ja sen ylläpidon kannalta.

Liikunnan määrää ei ennen viime vuosisadan puoliväliä ole juuri tarvinnut miettiä. Vasta teollistumisen jälkeen ihminen on siirtänyt merkittävän osan fyysistä aktiivisuutta vaativista töistä koneille. Nykypäivänä ei kotisohvalta tarvitse liikkua edes pankkiasioille. Kaikkein kaupungistuneimmilla alueilla päivittäiset ruokaostoksetkin voi hoitaa internetin kautta. Vähäisetkin matkat tehdään autolla tai muilla kulkuneuvoilla. Tämä kehitys on toki mahdollistanut tuottavuuden valtavan nousun, mutta samalla vienyt arkiliikunnan ja vieraannuttanut ihmiset omien jalkojen käytöstä.

Tämä kirjoitus aloittaa sarjan, jossa käyn lävitse erityisesti ikääntyviä koskettavia sairauksia, joiden ehkäisyssä, hoidossa tai sairauden kanssa pärjäämisessä liikunnalla on suuri merkitys. Termiä ”pärjääminen” tulen käyttämään kirjoituksissani ja se alleviivaa sitä seikkaa, että vain harvoin jokin sairaus saadaan todella ”parannettua”. Huomattavasti useammin on kyse siitä, että oppitaan elämään oman kehonsa kanssa mahdollisimman hyvin. Tästä hyvänä esimerkkinä voisi mainita nivelrikon, joka usein haittaa ja jopa estää liikunnan. Kuitenkin lajia vaihtamalla, liikunnan rasittavuutta säätämällä tai kivuttomien liikeratojen opettelulla voidaan päästä taas liikkumaan. Juoksun estävä polven nivelrikko antaa usein kuitenkin pyöräillä, hiihtää tai uida. Vastaavasti raskaan voimaharjoittelun estävä olkanivelrikko usein sallii kevyemmillä painolla tai omaa kehonpainoa vastaan tehtävät voimaharjoitteet.

Liikunnan voi aloittaa koska vain, kuitenkin kehoaan kuunnellen. Jos kuitenkin on jo todettu verenkierto- tai hengityselimistön sairaus, on syytä käydä keskustelemassa oman lääkärin kanssa ensin. Samoin tulee menetellä sokeritaudin, muun aktiivisessa vaiheessa olevan sairauden tai rasituksessa ilmenevien oireiden kanssa. Tarvittaessa esimerkiksi rasituskokeella tai spirometrilla voidaan selvittää liikunnan turvallisuutta.

Jotta liikkumisella olisi terveysvaikutuksia, tulee sen olla riittävän rasittavaa ja toistua riittävän usein. Yleiset liikuntasuositukset löytyvät UKK-instituutin liikuntapiirakasta. Ikäihmisten (tässä yhteydessä yli 65 vuotiaat) osalta liikunnan Käypä hoito -suosituksessa todetaan, että aerobista (kunto) liikuntaa tulisi harrastaa vähintään viitenä päivänä viikossa ja lihasvoimarhoittelua kaksi kertaa viikossa.

Nykypäivän tapana on mitata liikuntasuorituksia. Erilaisia mittaamistapoja on kehitetty useita ja näistä yksinkertaisin on ruutuvihko ja kynä. Hieman teknisempi laite on askelmittari, joka mittaa otetut askeleet. Tällä varsin yksinkertaisella laitteella on tehty runsaasti tutkimusta. Keskimäärin ihmiset kävelevät 4000-10 000 askelta vuorokaudessa, mutta vaihteluväli on laaja (500-20 000). Lisäksi askeleet tyypillisesti kertyvät lyhyissä noin minuutin pituisissa jaksoissa. Terveydenkannalta riittäväksi on arvioitu 7000 – 12 000 askelta vuorokaudessa. Merkitystä on myös sillä, kuinka tehokaasti on liikuttu ja tähän ei riitä pelkkä askelmäärä. Liikkumisen tehokkuutta arvioidaan MET yksiköin (metabolinen ekvivalentti). Yksi MET vastaa levossa makuulla olevan henkilön hapenkulutusta. Noin 3 MET arvoinen liikunta (noin 100 askelta /min eli noin 5km/h) 10-20 minuutin ajan vähentää sydänsairauksien riskitekijöitä. Samalla teholla 15min kävely vähentää osteporoosin (luukato) ja vain 5 minuuttia masennuksen riskiä.

Toinen tavanomainen liikunnan mittaamiseen käytetty mittari on sykemittari. Sillä saadaan hyvä kuva liikuntasuorituksen tehosta ja sen vaikutuksesta kunnon kehitykseen. Syke suhteutetaan henkilökohtaiseen maksisykkeeseen (sen voi laskea kaavalla 205/min-(ikä/2), esimerkiksi 70 vuotiaalla on 205/min-(70/2)=170/min). Sykealue <60% maksimista kuvastaa kevyttä liikuntaa. Keskinkertainen rasitusalue on 60-70%. Tällä rasituksella saadaan peruskestävyyttä ja voidaan palautua raskaammista harjoituksista. Raskas harjoittelu on 71-80% ja erittäin raskas 81-90%. Nämä alueet lisäävät aerobista kapasiteettia ja verekiertoelimistön tehoa. Maksimaalista (anaerobista) suorituskykyä harjoitetaan yli 90% sykealueella.

Voimaharjoittelussa käytetään määrettä one-repetition maximum (1RM). Se kuvastaa sitä massaa, jonka jaksaa juuri ja juuri yhden kerran nostaa. Koska harvoin, varsinkaan yksin harjoittellessa on sitä tilannetta, että voi mitata sen massan, jonka juuri ja juuri jaksaa nostaa, voi tämän määreen laskea erilaisilla kaavoilla. Näistä helpoin on ns. Epleyn kaava, joka on 1RM=w*(1+r/30). Tässä w on se massa, jota sarjassa käytti ja r on se määrä toistoja, jota sarjassa käytti. Esimerkiksi penkkipunnerruksessa 50kg vastuksella 10 toistoa tehtäessä maksimipaino on 50kg*(1+10/30)=67kg. Sopiva toistojen määrä sarjaa kohti on 6-12 ja vastus noin 60-85% 1RM:stä. Edellisessä esimerkissä 50kg on noin 75% ((50kg/67kg)*100%) 1RM:stä. Tällaisia sarjoja tulisi yhdellä harjoituskerralla tehdä noin 8 lihasryhmää kohden. Voimaharjoittelua tukee myös se ehkä hieman yllättävä seikka, että lihasvoima lisääntyy harjoittelun tuloksena iästä riippumatta.

Borgin asteikko on kehitetty mittaamaan liikkujan omaa arviota liikunnan rasittavuudesta. Sillä voidaan arvioida liikunta suorituksen rasittavuutta. Asteikko alkaa 6:sta ja viimeinen aste on 20. Se kuvastaa maksimaalista rasitusta, jota enempää ei jaksa. Yleisesti ajatellaan, että kestävyyttä lisää harjoittelu, joka on rasittavuudeltaan 12-15. Voimakkaammin harjoitteleville 16-18 (6)

borgin_asteikko

Kuva lähteestä 6.

Lähteet:

  1. UKK instituuttu / liikuntapiirakka
  2. Liikunnan Käypä hoito -suositus
  3. Leppäluoto J, Ahola R, Herzig KH, Korpelainen R, Keinänen-Kiukaanniemi S, Jämsä T. Aikuisten terveysliikunnan laadun ja määrän objektiivinen mittaaminen. Duodecim. 2012;128(1):72-9.
  4. Lihastohtori / Lihaskasvun nyrkkisäännöt
  5. Churchward-Venne TA, Tieland M, Verdijk LB, Leenders M, Dirks ML, de Groot LC, van Loon LJ. There Are No Nonresponders to Resistance-Type Exercise Training in Older Men and Women. J Am Med Dir Assoc. 2015 May 1;16(5):400-11.
  6. http://www.ukkinstituutti.fi/tietoa_terveysliikunnasta/liikkumaan/aloittajan_liikuntaopas/terveysliikuntaa_ja_kuntoliikuntaa

Muistisairauksien ehkäisystä vihdoin näyttöä

Posted on by
1

Muistisairaudet ovat merkittävin toimintakykyä ja kotona pärjäämistä uhkaava sairausryhmä ikääntyvillä ihmisillä. Näitä sairauksia tunnetaan lukuisia, joista yleisin on Alzheimerin tauti. Kyseisen sairausryhmän ehkäisystä on hyvin vähän näyttöä, vaikka yrityksiä on ollut. Suomalainen tutkimusryhmä on onnistunut vihdoin näyttämään toteen, että useisiin muistisairauksien riskitekijöihin yhtäaikaa vaikuttamalla voidaan vähentää muisti- ja ajattelutoimintojen heikkenemistä.

Lähteet:

  1. Ngandu T, Lehtisalo J, Solomon A, Levälahti E, Ahtiluoto S, Antikainen R, Bäckman L, Hänninen T, Jula A, Laatikainen T, Lindström J, Mangialasche F, Paajanen T, Pajala S, Peltonen M, Rauramaa R, Stigsdotter-Neely A, Strandberg T, Tuomilehto J, Soininen H, Kivipelto M. A 2 year multidomain intervention of diet, exercise, cognitive training, and vascular risk monitoring versus control to prevent cognitive decline in at-risk elderly people (FINGER): a randomised controlled trial. Lancet. 2015 Mar 11.