Uni- ja rauhoittavien lääkkeiden käyttötarkoitus on poikkeuksetta tilapäinen, eikä niiden pitkäaikaiskäyttö ole suotavaa. Näihin liittyy runsaasti sivuvaikutuksia ja etenkin pitkäaikaiskäytössä kerääntyviä riskejä kuten kaatumisvaara sekä alla olevassa Helsingin Sanomien artikkelissakin mainittu Alzheimerin taudin lisääntyvä riski.
Tutkimus: Unilääkkeillä ja rauhoittavilla on yhteys Alzheimerin tautiin sairastumiseen
Innoitus tähän kirjoitukseen tulee Suomen Lääkärilehdestä. Siinä oli Eva Salomäen kirjoitus edunvalvonta lausuntojen merkityksestä (1). Asia on varsin monisäikeinen, jossa toisaalta pyritään turvaamaan henkilön etu ja toisaalta rajoitetaan hänen itsemääräämisoikeuttaa. Tasapainottelu näiden kahden välillä on vaikeaa ja siksi selviä rajanvetoja ei voi tehdä. Vaihtoehtoja asioiden järjestämiseksi ovat valtakirja, edunvalvonta valtuutus ja varsinainen edunvalvonta. Edunvalvonta tulee kyseeseen silloin, kun henkilön oma toimivaltuus heikkenee. Yleensä syynä on jokin äkillinen aivojen toimintakyvyn romahduttava sairaus esimerkiksi vaikea aivoverenkiertohäiriö, vaikea psyykkinen sairaus, päihteiden väärinkäyttö tai etenevä aivoja rappeuttava sairaus. Muutoin fyysistä toimintakykyä heikentävät sairaudet eivät pääsääntöisesti johda toimivaltuuden rajoittamiseen.
Edunvalvonta valtuutuksella henkilö voi ennalta määrätä, kuka hoitaa hänen asioitaan, mikäli oikeustoimikelpoisuus menetään. Edunvalvonta valtuutuksesta säätää laki edunvalvonta valtuutuksesta. Edunvalvonta valtuutuksen sisällössä määritellään, mistä asioista edunvalvonta valtuutettu voi päättää. Yleensä asiat koskevat valvottavan omaisuutta ja muita taloudellisia asioita. Se voidaan myös rajoittaa koskemaan vain jotain tiettyä oikeustointa, asiaa tai omaisuutta. Toisaalta valtuutettu voidaan oikeuttaa päättämään myös sellaisissa henkilöä koskevissa asioissa, joita valtuuttaja ei kykene ymmärtämään sillä hetkellä, kun valtuutusta olisi käytettävä (3). Tällainen hetki voi muodostua esimerkiksi äkillisen sairauden aiheuttama tajuttomuuden myötä, kun pohditaan hoidon jatkamista lääketieteellisesti todennäköisesti toivottomassa tilanteessa.
Valtuutus laaditaan kirjallisena. Valtuutettu tulee olla henkilö, se ei siis voi olla oikeushenkilö (esimerkiksi yhtiö). Valtuutuksessa voidaan myös nimetä varavaltuutettu sekä toissijainen valtuutettu. Varavaltuutettu päättää asiasta, jos varsinainen valtuutettu ei esimerkiksi oman sairauden vuoksi voi päättää asiasta. Mikäli varsinainen valtuutettu ei ota päätöstehtävää vastaan, kysytään toissijaiselta valtuutetulta. (2)
Edunvalvonta valtuutuksen voi tehdä täysi-ikäinen (eli yli 18 vuotias), joka ymmärtää valtuutuksen merkityksen (2). Tämä jälkimmäinen vaade voi olla ikääntyvän kohdalla kyseen alainen, mikäli henkilöllä on jokin aivoja rappeuttava etenevä sairaus. Valtuutus astuu voimaan, kun se on holhousviranomainen (eli maistraatti) sen hyväksyy. Hyväksymiseen vaaditaan asianmukaisesti laadittu alkuperäinen edunvalvonta valtuutus yhdessä lääkärinlausunnon kanssa (2). Edunvalvonta valtuutus voidaan myös perua, mikäli henkilö ymmärtää perumisen merkityksen (2).
Edunvalvonnasta säätää laki holhoustoimesta (3). Sitä haetaan siinä tilanteessa, kun henkilö ei itse kykene päättämään asioistaan. Hakemuksen voi tehdä henkilön itse, hänen omaisensa, häntä hoitava sosiaali- tai terveydenhuollon työntekijä. Hakemus tehdään maistraattiin, josta pyydetään hoitavalta lääkäriltä lausunto. Lausunto laaditaan oikeusviranomaisen pyynnöstä, vaikka lausuttava henkilö sitä itse vastustaisi. Pelkästään omaisen pyynnöstä lääkäri ei voi lausuntoa kirjoittaa, jos henkilö sitä itse vastustaa. Tässä tapauksessa tarvitaa oikeusviranomaisen pyyntö (3-5).
Edunvalvojana toi toimia joko yleinen edunvalvoja tai joko ennalta määrätty edunvalvonta valtuutettu tai henkilön omainen. Siis täysi-ikäinen ja täysi valtainen henkilö, joka suostuu tehtävään (4).
Kaikkinensa edunvalvonnan tarpeen lääketieteellinen arviointi on varsin haastavaa. Ei ole olemassa sellaista yksittäistä mittaria, jonka jollain raja-arvolla voitaisiin todeta henkilö vajaavaltaiseksi. Aivoja rappeuttavissa sairauksissa tyypillisesti käytetään ns. muistitutkimuksia: MMSE ja CERAD (6). Näillä saadaan hieman käsitystä henkilön älyllisestä kapasiteetista. Ongelmana on se, että henkilön muut ominaisuudet vaikuttavat myös kykyyn tehdä päätöksiä, eikä pelkät pisteet kerro vältämättä tästä kokonaisuudesta. Joissain tilanteissa varsin vähäisilläkin pisteillä henkilö saattaa esimerksi tausta koulutuksen turvin tehdä merkittäviäkin päätöksiä. Joissain sairauksissa, kuten esimerkiksi otsa-ohimolohko rappeumassa, pisteet laskevat alkuvaiheessa varsin vähän, vaikka tauti nimenomaan vaikuttaa harkintakykyyn. Henkilö saattaa siis saada hyvinkin korkeat pisteet, vaikka arvostelukyky ja impulssikontrolli olisivat vaikeasti vaurioituneita (7).
Itsemääräämisoikeuden turvaamiseksi lain henki on se, että henkilön oikeutta päättää omista asioista rajoitetaan vain tarpeen verran. Muistisairaankin kohdalla pariskunta saattaa hyvin pärjätä pitkään esimerksiksi yhteisen pankkitilin ja valtakirjojen turvin. Edunvalvontaa voidaan tällaisessa tilanteessa tarvita vain rajoitetusti johonkin tiettyyn tehtävään esimerkiksi asunnon myyntiin. Tilanteen edetessä, voidaan laatia varalta edunvalvonta valtuutus, joka otetaan voimaan siinä tilanteessa jos muistisairas jää yksin, tai muutoin ei enää päätöksiä pystytä tekemään.
Lähteet:
Alzheimeirin tauti on yleisin ja etenevä muistisairaus. Sen esiastetta ja lievää muotoa sairastaa yhteensä noin 220 000 suomalaista. Tauti aiheuttaa aivoissa pysyviä hermosoluvaurioita ja hermosolujen kuolemaan. Varsin usein se todetaan jo edenneessä vaiheessa, jolloin taudin etenemisen hidastaminen on mahdotonta. Viimevuosien aikana Alzheimerin taudin toteaminen on tehostunut ja se voidaan havaita yhä varhaisemmassa vaiheessa. Tämä mahdollistaa taudin etenemiseen vaikuttamisen. Kuten jo edellisessä muistisairauksien ravitsemusta käsittelevässä artikkelissa totesin, on Souvenaid -nimisestä ravintovalmisteesta näyttöä taudin hidastamisessa. Nyt tämä näyttö on vahvistunut. LiPiDiet -tutkimuksessa muistitoiminot paranivat, arjessa pärjääminen heikkeni muita vähemmän ja muistille olennaisen aivoalueen (hippokampuksen) tilavuus pieneni vähemmän. Sovanaid on siis tällä hetkellä ainoa valmiste, jolla on näyttöä Alzheimrin taudin etenemisen hidastamisessa silloin, kun se aloitetaan joko esivaiheessa tai hyvin lievässä alzheimerin taudissa.
Lähteet:
Ravitsemuksen osuutta muistisairauksien ehkäisyssä ja hoidossa on tutkittu jo kohtalaisen paljon. Varhaisemmissa tutkimuksissa mielenkiinto on keskittynyt yksittäisiin ravintoaineisiin (1-8) ja sittemmin kokonaisiin dieetteihin (3, 7). Näiden rinnalle on myös noussut erikseen suunniteltu ravintolisä nimeltään Souvenaid (9-11).
Yksittäisistä ravintoaineista eniten on tutkittu B-vitamiineja (erityisesti B6 [pyridoksiini], B9 [foolihappo] ja B12 [kobalamiini]) ja rasvahappoja (erityisesti monityydyttymättömät ω-3 ja ω-6 -ryhmä) ja antioksidantteja (β -karoteeni, flavoinoidit, A-, C- ja E vitamiinit). Vaikka ehkä B-12 vitamiinia lukuunottamatta näiden ravintoaineiden korkeat pitoisuudet korreloivatkin pienempään muistisairaus riskiin, ei niiden antamisella varsinaisen ravinnon lisänä ole osoitettu riskin vähentymistä (1-8). Tämän on oletettu liityvän siihen, että vasta koko ruokavalion tutkiminen on riittävän kokonaisvaltaista ja näin eri ravintoaineiden toisiaan vahvistavat vaikutukset pääsevät esille (3). Dieeteistä tutkituin lienee välimerellinen ruokavalio, jonka on osoitettu laskevan varhaisvaiheen muistisairauden (MCI), Alzheimerin taudin ja aivoinfarktien riskiä. Lisäksi välimerenruokavaliota noudattavilla aivojen kuorikerroksen paksuus säilyi parhaiten ennallaan. (3, 7)
Kahvin on epäilty toimivan hermosoluja suojaavana aineena. Tutkimustulokset ovat olleet ristiriitaisia, mutta nämä tulokset yhdistävässä meta-analyysissä todetaan, että vaikka kahvi sinänsä ei vähennä kognitiivisten (muisti ja muiden älyllisten toimintojen) laskua, on eniten kahvia kuluttavilla ihmisillä vähäisempi riski sairastua Alzheimerin tautiin (5).
Souvenaid niminen ravintolisä yhdistää rasvahappoja, vitamiineja, fosfolipidejä, koliinia, uridiinimonofosfaattia ja seleeniä. Tätä antamalla on osoitettu hyvin lievää Alzheimerin tautia sairastavilla viivästetyn sanallisen muistin parantumista (9) ja sen epäillään ylläpitävän hermoverkostoja (10). Tutkimuksia on myös kritisoitu, koska ne on maksanut Souvenaidin kehittänyt yhtiö (11). Näitä positiivisia tutkimustuloksia kritisoivassa artikkelissa todetaan kuitenkin, että Souvenaid saattaa parantaa sanallista muistia lievää Alzheimerin tautia sairastavilla potilailla (11).
Yhteenvetona ylläolevista tutkimuksista voidaan todeta, että vaikka tiettyjen yksittäisten ravintoaineiden suuremmat pitoisuudet liittyvät vähäisempään muistisairauden riskiin, on näitä ravintoaineita antamalla vaikea vaikuttaa tilanteeseen. Sen sijaan koko elämän kestävällä monipuolisella ja värikkäällä kalaa ja juoksevia rasvoja suosivalla ravitsemuksella on mahdollista ylläpitää aivojen terveyttä. Mikäli oma geriatrisi toteaa muistin lievästi heikentyneen tai jo alkavan muistisairauden, voi olla järkevää aloittaa Souvenaid -ravintolisän käyttö. Ei ole myöskään syytä unohtaa Itä-Suomen yliopiston tutkimusta, jossa ravitsemuksella, liikunnalla sairauksien hyvällä hoidolla ja älyllisten toimintojen käytöllä ehkäistiin muistisairauden esiintyvyyttä (12).
Lähteet:
Arvo Haapanen 