Souvenaid yhdessä muistilääkkeen kanssa parantaa Alzheimerin tautipotilaan muistitoimintoja.

Viime vuonna Journal of Alzheimers disease -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa todettiin, että Souvenaidin käyttö yhdessä asetyylikoliiniesteraasin estäjien kanssa (yleinen lääkeryhmä Alzheimer potilailla) paransi muistitoimintoja (MMSE) ja prosessointi nopeutta (TmT-A ja TmT-B) ja heillä oli neuropsykiatrisia oireita vähemmän. Tämä rohkaisee käyttämään Souvenaidia osana hoitoa.

  1. García-Alberca JM, Gris E, de la Guía P, Mendoza S, de la Rica ML. Efficacy of Souvenaid® Combined with Acetylcholinesterase Inhibitors in the Treatment of Mild Alzheimer’s Disease. J Alzheimers Dis. 2023;91(4):1459-1469.

Muistisairauksien aikainen toteaminen on myös yhteiskunnan kannalta tärkeää

Muistisairaudet vaikuttavat merkittävästi henkilökohtaiseen ja lähiomaisten elämään. Ne lisäävät hoivan sekä huolenpidon tarvetta ja vähitellen heikentävät sairastuneen kykyä huolehtia ja päättää itsestään. Traagisinta on hiljalleen mureneva käsitys viimeaikaisista tapahtumista ja vähitellen myös syvemmistä ja tärkeimmistä muistoista. Muistisairauksien parasta hoitoa on niiden ehkäisy. Ennen tautia ilmenevässä varhaisessa vaiheessa taudin ilmaantumista voidaan viivästyttää. Onkin itsestään selvää, että näiden sairauksien aikainen tunnistaminen on tärkeää. Tärkeyttä korostaa myös yhteiskunnalliset syyt. Itä-Suomen yliopistossa on tutkittu maailmanlaajuisestikin poikkeuksellisen pitkässä seurannassa muistisairauksien kustannuksia. Siinä havaittiin merkittävä kustannusten nousu jo varhaisen vaiheen muuttuessa lievään muistisairauteen. Tässä kustannukset lähes kaksinkertaistuivat. Taudin edetessä kustannukset vain nousivat etenkin hoivan ja huolenpidon osalta.

Jetsonen V, Kuvaja-Köllner V, Välimäki T, Selander T, Martikainen J, Koivisto AM. Total cost of care increases significantly from early to mild Alzheimer’s disease: 5-year ALSOVA follow-up. Age Ageing. 2021 Nov 10;50(6):2116-2122. doi: 10.1093/ageing/afab144. PMID: 34255025; PMCID: PMC8581391.

Ikämiehen erektiovaikeudet

Erektiohäiriöt ovat yleisiä ja ennustavat sydänsairautta

Erektiohäiriöt ovat yleisiä miesten ongelmia kaikissa ikäryhmissä, mutta lisääntyvät sekä vaikeutuvat voimakkaasti ikääntymisen myötä (1). Laajassa tutkimuksessa niiden esiintyvyys 20-75 vuotiailla oli 10-22% välillä (2). Riskitekijöinä ovat iän lisäksi ylipaino, liikkumattomuus, korkea kolesteroli, metabolinen oireyhtymä, sokeritauti, mielialahäiriöt, tupakointi ja sydän- sekä verisuonisairaudet (1,2). Erektiohäiriöt ovat yhtä suuri riskitekijä sydän- ja verisuonisairaudelle kuin aktiivinen tupakointikin. Nykyisessä Brittiläisessä seksuaalilääketieteen ohjeessa suositellaankin tutkimaan erektiohäiriöistä kärsivän potilaan sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijät tarkasti (1). Viime aikoina on myös herätty siihen, että erektiohäiriöpotilaan testosteroni pitoisuus on syytä mitata ja tämän pitoisuuden lasku on merkittävä sydänsairauksien sekä sokeritaudin riskitekijä (1, 3).

Mitä vastaanotolla tapahtuu?

Kun ikämies hakeutuu erektiovaikeuden vuoksi vastaanotolle keskustellaan ensiksi erektiovaikeuden luonteesta, vaikeudesta, halukkuudesta ja mahdollisista kumppaniin liittyvistä tekijöistä sekä mahdollista vammoista, kivuista ja sukupuolielinten muutoksista. Sitten tutkitaan genitaalit sekä eturauhanen. Vastaanotolla tehdään myös yleistarkastus, jossa painopiste on sydän- ja verisuoniterveydellä. Verikokeita tarvitaan lähes poikkeuksetta ja näissä tarkastetaan sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöitä sekä testosteroniarvot.

Erityisiä tutkimuksia tarvitaan ikäihmisten osalla harvoin. Joskus näitä on kuitenkin syytä harkita. Yöllisten spontaanien erektioiden mittaaminen kertoo normaalista erektiokyvystä ja näiden puuttuminen kertoo hermostollisesta ongelmasta erektiovaikeuden takana. Se vaatii kuitenkin usein yön yli nukkumisen sairaalassa. Paisuvaiskudokseen injektoitavalla erektiolääkkeellä voidaan todeta anatomiset poikkeavuudet ja suunnitella mahdollista leikkaushoitoa. Ultraäänintutkimuksella voidaan selvittää peniksen verenkiertoa. Mikäli edellä mainitussa tutkimuksessa todetaan verenkierto ongelma, voidaan lisätutkimuksena tehdä peniksen angiografia lähinnä leikkaushoitoa ajatellen (1).

Erektiohäiriön hoidolla parannetaan elämänlaatua ja vähennetään sydänsairauksien riskejä sekä huomioidaan parisuhde

Erektiohäiriöiden onnistunut hoito on laaja-alaista. Terveet elintavat (ruokavalio,  säännöllinen liikunta, tupakoimattomuus ja kohtuullinen alkoholin käyttö) tukevat erektiokykyä ja ehkäisevät erektiovaikeuden syntyä. Tupakointi tulee lopettaa. Verenpaine-, kolesteroli- ja sokeritauti  tulee hoitaa. Joissain tilanteissa aiempi lääkitys saattaa olla ongelman aiheuttaja ja lääkitysmuutoksilla voidaankin saavuttaa erektiokyky tai ainakin helpottaa tilannetta. Parisuhteeseessa olevan miehen tulee huomioida myös puolisonsa. Parisuhde- tai seksuaaliterapialla voi olla siis paikkansa tässä tapauksessa. Joskus puolison omat terveydelliset haitat heijastuvat mieheen erektiovaikeutena. Nämä saattavat olla hoidettavissa puolison omalla vastaanotolla.

Erektiohäiriön mekaaninen hoito

Joissain tilanteissa erektiohäiriö voi olla hoidettavissa peniksen tyhjiöpumpulla, jolla saadaan aikaan alipaineen vaikutuksena verenvirtaus penikseen ja sen seurauksena erektio. Veri pysyy peniksessä sen juureen asennettavalla renkaalla. Pumppuhoito voidaan yhdistää jäljempänä kuvattuun ensilinjan lääkehoitoon. Haittana voi olla paikalliset hiertymät ja jopa kuolio, mikäli rengasta ei poisteta ja erektio jää päälle. Henkilöt, jotka käyttävät verenohennuslääkkeitä eivät voi tätä hoitoa käyttää verenvuororiskin vuoksi (1).

Erektiohäiriöiden lääkehoito

Erektiohäiriöiden lääkehoidon ensilinjan lääkkeitä on neljä (sildenafiili, vardenafiili, avanafiili ja tadalafiili). Erot valmisteiden välillä ovat melko pieniä. Sildenafiili tuli markkinoille ensimmäisenä. Kaikkien vaikutus alkaa noin tunnissa ja tadalafiilia lukuunottamatta kestää muutamia tunteja. Tadalafiililla on pidempi vaikutus ja voi ylittää vuorokauden. Avanafiililla ajatellaan olevan nopein vaikutus ja vähiten sivuvaikutuksia (1). Joskus vastetta ei näillä lääkkeillä saada. Sellaiseksi tilanne luokitellaan, mikäli erektiota ei saavuteta kahdeksalla kerralla lääkkeen kanssa, kun samaan aikaan ollut muutoin seksuaalisesti kiihottava tilanne (1). Ehdoton vasta-aihe kyseisten lääkkeiden käytölle ovat nitraattien käyttö (”nitro”). Annosta voidaan joutua muuttamaan iäkkäillä sekä maksa- ja munuaisten vajaatoiminnan yhteydessä. Näiden lääkkeiden ei ole todettu lisäävän sydäninfarktin riskiä. Itseasiassa ne saattavat suojata siltä (1).

Toisen linjan lääkkeenä käytettään virtsaputkeen työnnettäviä lääkekapselia ja voidetta tai peniksen paisuvaiskudokseen pistettävää lääkeainetta. Suomessa kaikissa näissä tapauksissa kyseessä on alprostadiili. Injektoitava lääke on virtsaputkeen asennettavaa tehokkaampi, mutta vaatii pistoksen. Pistoksen voi antaa kuitenkin itse, kun se on ensin harjoiteltu vastaanotolla. Haittavaikutukset ovat lieviä. Näitä ovat erektion jälkeinen kipu, matala verenpaine sekä priapismi eli liian pitkään jatkuva erektio.

Penikseen voi asentaa proteesin

Viimeisenä keinona erektiohäiriön hoidossa on proteesin asentaminen peniksen paisuvaiskudokseen. Nämä tulevat kyseeseen, kun kaikki muut hoidot ovat epäonnistuneet tai, kun kyseessä on anatominen seikka (1).

Matalaintensiteettinen shokkiaaltohoito

Erektiohäiriöiden hoitoon on kehitetty myös ultraääntä käyttävä shokkiaaltohoito, jolla pyritään parantamaan erityisesti verisuoniperäisen erektiohäiriön hoitoa. Menetelmän etu on sen lääkkeettömyys sekä se, että kudoksiin ei tarvitse kajota. Siinä asetetaan ultraäänianturi pinnallisesti peniksen päälle. Hoitoja annetaan 6-18 ja tällä hetkellä suositaan kahdesti viikossa annettuna 12 hoidon sarjaa (4). Hoidolla on osoitettu olevan tehoa erektiohäiriön hoidossa (5), mutta se luokitellaan vielä kokeelliseksi hoidoksi.

Lähteet:

  1. Hackett G, Kirby M, Wylie K, Heald A, Ossei-Gerning N, Edwards D, Muneer A.
    British Society for Sexual Medicine Guidelines on the Management of Erectile
    Dysfunction in Men-2017. J Sex Med. 2018 Apr;15(4):430-457.
  2. Rosen RC, Fisher WA, Eardley I, Niederberger C, Nadel A, Sand M; Men’s
    Attitudes to Life Events and Sexuality (MALES) Study. The multinational Men’s
    Attitudes to Life Events and Sexuality (MALES) study: I. Prevalence of erectile
    dysfunction and related health concerns in the general population. Curr Med Res
    Opin. 2004 May;20(5):607-17.
  3. Hackett G, Kirby M. Erectile dysfunction and testosterone deficiency as
    cardiovascular risk factors? Int J Clin Pract. 2018 Feb;72(2).
  4. Kalyvianakis D, Memmos E, Mykoniatis I, Kapoteli P, Memmos D, Hatzichristou D.
    Low-Intensity Shockwave Therapy for Erectile Dysfunction: A Randomized Clinical
    Trial Comparing 2 Treatment Protocols and the Impact of Repeating Treatment. J
    Sex Med. 2018 Mar;15(3):334-345.
  5. Man L, Li G. Low-intensity Extracorporeal Shock Wave Therapy for Erectile
    Dysfunction: A Systematic Review and Meta-analysis. Urology. 2017 Sep 27. pii:
    S0090-4295(17)30992-5.

Helsingin Sanomissa on hyvä muistutus

Uni- ja rauhoittavien lääkkeiden käyttötarkoitus on poikkeuksetta tilapäinen, eikä niiden pitkäaikaiskäyttö ole suotavaa. Näihin liittyy runsaasti sivuvaikutuksia ja etenkin pitkäaikaiskäytössä kerääntyviä riskejä kuten kaatumisvaara sekä alla olevassa Helsingin Sanomien artikkelissakin mainittu Alzheimerin taudin lisääntyvä riski.

Tutkimus: Unilääkkeillä ja rauhoittavilla on yhteys Alzheimerin tautiin sairastumiseen

Liikuntaharjoittelu on olennaisinta kaatumisten ehkäisyssä

Kaatumisten ehkäisystä on ilmaantunut laaja katsaus artikkeli (1), jossa todetaan, että liikuntaharjoittelu on olennaisin komponentti kaatumisten ehkäisyssä. Riskiä voidaan edelleen vähentää laaja-alaisella yksilöllisellä arvioinnilla, jossa tarkistetaan lääkitys, ravitsemus, kodin teknisetominaisuudet kuin sosiaaliset verkostotkin. Kaatumisriskiä voi helposti arvioida itse lyhyellä kaatumisriskin arviointi lomakkeella.

Lähteet:

  1. Tricco AC, Thomas SM, Veroniki AA, Hamid JS, Cogo E, Strifler L, Khan PA,
    Robson R, Sibley KM, MacDonald H, Riva JJ, Thavorn K, Wilson C, Holroyd-Leduc J,
    Kerr GD, Feldman F, Majumdar SR, Jaglal SB, Hui W, Straus SE. Comparisons of
    Interventions for Preventing Falls in Older Adults: A Systematic Review and
    Meta-analysis. JAMA. 2017 Nov 7;318(17):1687-1699.

Iäkkään edunvalvonta

Johdanto

Innoitus tähän kirjoitukseen tulee Suomen Lääkärilehdestä. Siinä oli Eva Salomäen kirjoitus edunvalvonta lausuntojen merkityksestä (1). Asia on varsin monisäikeinen, jossa toisaalta pyritään turvaamaan henkilön etu ja toisaalta rajoitetaan hänen itsemääräämisoikeuttaa. Tasapainottelu näiden kahden välillä on vaikeaa ja siksi selviä rajanvetoja ei voi tehdä. Vaihtoehtoja asioiden järjestämiseksi ovat valtakirja, edunvalvonta valtuutus ja varsinainen edunvalvonta. Edunvalvonta tulee kyseeseen silloin, kun henkilön oma toimivaltuus heikkenee. Yleensä syynä on jokin äkillinen aivojen toimintakyvyn romahduttava sairaus esimerkiksi vaikea aivoverenkiertohäiriö, vaikea psyykkinen sairaus, päihteiden väärinkäyttö tai etenevä aivoja rappeuttava sairaus. Muutoin fyysistä toimintakykyä heikentävät sairaudet eivät pääsääntöisesti johda toimivaltuuden rajoittamiseen.

Edunvalvonta valtuutus

Edunvalvonta valtuutuksella henkilö voi ennalta määrätä, kuka hoitaa hänen asioitaan, mikäli oikeustoimikelpoisuus menetään. Edunvalvonta valtuutuksesta säätää laki edunvalvonta valtuutuksesta. Edunvalvonta valtuutuksen sisällössä määritellään, mistä asioista edunvalvonta valtuutettu voi päättää. Yleensä asiat koskevat valvottavan omaisuutta ja muita taloudellisia asioita. Se voidaan myös rajoittaa koskemaan vain jotain tiettyä oikeustointa, asiaa tai omaisuutta. Toisaalta valtuutettu voidaan oikeuttaa päättämään myös sellaisissa henkilöä koskevissa asioissa, joita valtuuttaja ei kykene ymmärtämään sillä hetkellä, kun valtuutusta olisi käytettävä (3). Tällainen hetki voi muodostua esimerkiksi äkillisen sairauden aiheuttama tajuttomuuden myötä, kun pohditaan hoidon jatkamista lääketieteellisesti todennäköisesti toivottomassa tilanteessa.

Valtuutus laaditaan kirjallisena. Valtuutettu tulee olla henkilö, se ei siis voi olla oikeushenkilö (esimerkiksi yhtiö). Valtuutuksessa voidaan myös nimetä varavaltuutettu sekä toissijainen valtuutettu. Varavaltuutettu päättää asiasta, jos varsinainen valtuutettu ei esimerkiksi oman sairauden vuoksi voi päättää asiasta. Mikäli varsinainen valtuutettu ei ota päätöstehtävää vastaan, kysytään toissijaiselta valtuutetulta. (2)

Edunvalvonta valtuutuksen voi tehdä täysi-ikäinen (eli yli 18 vuotias), joka ymmärtää valtuutuksen merkityksen (2). Tämä jälkimmäinen vaade voi olla ikääntyvän kohdalla kyseen alainen, mikäli henkilöllä on jokin aivoja rappeuttava etenevä sairaus. Valtuutus astuu voimaan, kun se on holhousviranomainen (eli maistraatti) sen hyväksyy. Hyväksymiseen vaaditaan asianmukaisesti laadittu alkuperäinen edunvalvonta valtuutus yhdessä lääkärinlausunnon kanssa (2). Edunvalvonta valtuutus voidaan myös perua, mikäli henkilö ymmärtää perumisen merkityksen (2).

Edunvalvonta

Edunvalvonnan hakeminen

Edunvalvonnasta säätää laki holhoustoimesta (3). Sitä haetaan siinä tilanteessa, kun henkilö ei itse kykene päättämään asioistaan. Hakemuksen voi tehdä henkilön itse, hänen omaisensa, häntä hoitava sosiaali- tai terveydenhuollon työntekijä. Hakemus tehdään maistraattiin, josta pyydetään hoitavalta lääkäriltä lausunto. Lausunto laaditaan oikeusviranomaisen pyynnöstä, vaikka lausuttava henkilö sitä itse vastustaisi. Pelkästään omaisen pyynnöstä lääkäri ei voi lausuntoa kirjoittaa, jos henkilö sitä itse vastustaa. Tässä tapauksessa tarvitaa oikeusviranomaisen pyyntö (3-5).

Edunvalvoja

Edunvalvojana toi toimia joko yleinen edunvalvoja tai joko ennalta määrätty edunvalvonta valtuutettu tai henkilön omainen. Siis täysi-ikäinen ja täysi valtainen henkilö, joka suostuu tehtävään (4).

Edunvalvonnan tarpeen arviointi aivoja rappeuttavissa sairauksissa

Kaikkinensa edunvalvonnan tarpeen lääketieteellinen arviointi on varsin haastavaa. Ei ole olemassa sellaista yksittäistä mittaria, jonka jollain raja-arvolla voitaisiin todeta henkilö vajaavaltaiseksi. Aivoja rappeuttavissa sairauksissa tyypillisesti käytetään ns. muistitutkimuksia: MMSE ja CERAD (6). Näillä saadaan hieman käsitystä henkilön älyllisestä kapasiteetista. Ongelmana on se, että henkilön muut ominaisuudet vaikuttavat myös kykyyn tehdä päätöksiä, eikä pelkät pisteet kerro vältämättä tästä kokonaisuudesta. Joissain tilanteissa varsin vähäisilläkin pisteillä henkilö saattaa esimerksi tausta koulutuksen turvin tehdä merkittäviäkin päätöksiä. Joissain sairauksissa, kuten esimerkiksi otsa-ohimolohko rappeumassa, pisteet laskevat alkuvaiheessa varsin vähän, vaikka tauti nimenomaan vaikuttaa harkintakykyyn. Henkilö saattaa siis saada hyvinkin korkeat pisteet, vaikka arvostelukyky ja impulssikontrolli olisivat vaikeasti vaurioituneita (7).

Lopuksi

Itsemääräämisoikeuden turvaamiseksi lain henki on se, että henkilön oikeutta päättää omista asioista rajoitetaan vain tarpeen verran. Muistisairaankin kohdalla pariskunta saattaa hyvin pärjätä pitkään esimerksiksi yhteisen pankkitilin ja valtakirjojen turvin. Edunvalvontaa voidaan tällaisessa tilanteessa tarvita vain rajoitetusti johonkin tiettyyn tehtävään esimerkiksi asunnon myyntiin. Tilanteen edetessä, voidaan laatia varalta edunvalvonta valtuutus, joka otetaan voimaan siinä tilanteessa jos muistisairas jää yksin, tai muutoin ei enää päätöksiä pystytä tekemään.

Lähteet:

  1. Salomäki E. Muistisairaan edunvalvontalausunto vaatii paneutumista. SLL. 2018;73:263-264.
  2. Laki edunvalvonta valtuutuksesta. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070648
  3. Niinistö L. Dementiaa sairastavan potilaan itsemääräämisoikeus. SLL. 2000;55:3131-3134.
  4. Laki holhoustoimesta. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990442
  5. Hellsten T, Kortelahti J. Muistisairaan seurannan järjestäminen perusterveydenhuollossa. SLL. 2016;71:1601-1605.
  6. Koponen H, Pirttilä T, Juva K, Hietanen M, Erkinjuntti T, Mäki-Petäjä-Leinonen A. Psykoosi- ja dementiapotilaiden oikeudellinen arviointi. SLL. 2006;61:4469-4471.
  7. Juva K, Erkinjuntti T, Hietanen M, Koponen H, Mäki-Petäjä-Leinonen A, Luoma S-L, Pirttilä T. Alzheimerin tauti ja edunvalvonta. SLL. 2005;60:4645-4649.

Souvenaidin tehosta lisänäyttöä varhaisen Alzheimerin taudin hoidossa

Alzheimeirin tauti on yleisin ja etenevä muistisairaus. Sen esiastetta ja lievää muotoa sairastaa yhteensä noin 220 000 suomalaista. Tauti aiheuttaa aivoissa pysyviä hermosoluvaurioita ja hermosolujen kuolemaan. Varsin usein se todetaan jo edenneessä vaiheessa, jolloin taudin etenemisen hidastaminen on mahdotonta. Viimevuosien aikana Alzheimerin taudin toteaminen on tehostunut ja se voidaan havaita yhä varhaisemmassa vaiheessa. Tämä mahdollistaa taudin etenemiseen vaikuttamisen. Kuten jo edellisessä muistisairauksien ravitsemusta käsittelevässä artikkelissa totesin, on Souvenaid -nimisestä ravintovalmisteesta näyttöä taudin hidastamisessa. Nyt tämä näyttö on vahvistunut. LiPiDiet -tutkimuksessa muistitoiminot paranivat, arjessa pärjääminen heikkeni muita vähemmän ja muistille olennaisen aivoalueen (hippokampuksen) tilavuus pieneni vähemmän. Sovanaid on siis tällä hetkellä ainoa valmiste, jolla on näyttöä Alzheimrin taudin etenemisen hidastamisessa silloin, kun se aloitetaan joko esivaiheessa tai hyvin lievässä alzheimerin taudissa.

Lähteet:

  1. Soininen H, Solomon A, Visser PJ, Hendrix SB, Blennow K, Kivipelto M, Hartmann
    T; LipiDiDiet clinical study group. 24-month intervention with a specific
    multinutrient in people with prodromal Alzheimer’s disease (LipiDiDiet): a
    randomised, double-blind, controlled trial. Lancet Neurol. 2017
    Dec;16(12):965-975.

Suonensisäinen rauta parantaa sydämenvajaatoimintapotilaan elämänlaatua

Raudan anto lääkkeenä on varsin tavallista anemian korjaamisessa. Viime vuosina sen antamista sydämen vajaatoiminnan hoitona on tutkittu. Nyt tietoa on kertynyt sen verran, että Suomalaisen lääkäriseuran Duodecimin lehdessä oli aiheesta oikein pääkirjoitus.

Siinä todettiin, että suonen sisäisesti (muttei suun kautta annetu) rauta parantaa sydämen vajaatoiminnasta kärsivän potilaan elämänlaatua ja liikunta- sekä hapenottokykyä. Rautaa tulisi antaa, jos potilaalla on oireinen (NYHA II-IV) sydämen systolinen vajaatoiminta ja  ferritiini taso on alle 100 tai jos ferritiini on 100-300 ja transferriini saturaatio on alle 20%. Raudan annon jälkeen nämä verikokeet on syytä tarkistaa noin 3kk välein. Toistaiseksi ei ole tietoa raudan hyödyistä diastolisen sydämen vajaatoiminan osalta.

Lähteet:

Lassus J. Rautainen annos vahvistamaan vajaatoimintaista sydäntä. Duodecim. 2018;134:9-10.

Ravitsemus muistisairauksien ehkäisyssä ja hoidossa

Yksittäisistä ravintoaineista kokonaisuutta kohti

Ravitsemuksen osuutta muistisairauksien ehkäisyssä ja hoidossa on tutkittu jo kohtalaisen paljon. Varhaisemmissa tutkimuksissa mielenkiinto on keskittynyt yksittäisiin ravintoaineisiin (1-8) ja sittemmin kokonaisiin dieetteihin (3, 7). Näiden rinnalle on myös noussut erikseen suunniteltu ravintolisä nimeltään Souvenaid (9-11).

Yksittäisistä ravintoaineista eniten on tutkittu B-vitamiineja (erityisesti B6 [pyridoksiini], B9 [foolihappo] ja B12 [kobalamiini]) ja rasvahappoja (erityisesti monityydyttymättömät ω-3 ja ω-6 -ryhmä) ja antioksidantteja (β -karoteeni, flavoinoidit, A-, C- ja E vitamiinit). Vaikka ehkä B-12 vitamiinia lukuunottamatta näiden ravintoaineiden korkeat pitoisuudet korreloivatkin pienempään muistisairaus riskiin, ei niiden antamisella varsinaisen ravinnon lisänä ole osoitettu riskin vähentymistä (1-8). Tämän on oletettu liityvän siihen, että vasta koko ruokavalion tutkiminen on riittävän kokonaisvaltaista ja näin eri ravintoaineiden toisiaan vahvistavat vaikutukset pääsevät esille (3). Dieeteistä tutkituin lienee välimerellinen ruokavalio, jonka on osoitettu laskevan varhaisvaiheen muistisairauden (MCI), Alzheimerin taudin ja aivoinfarktien riskiä. Lisäksi välimerenruokavaliota noudattavilla aivojen kuorikerroksen paksuus säilyi parhaiten ennallaan. (3, 7)

Kahvi laskee Alzheimerin taudin riskiä

Kahvin on epäilty toimivan hermosoluja suojaavana aineena. Tutkimustulokset ovat olleet ristiriitaisia, mutta nämä tulokset yhdistävässä meta-analyysissä todetaan, että vaikka kahvi sinänsä ei vähennä kognitiivisten (muisti ja muiden älyllisten toimintojen) laskua, on eniten kahvia kuluttavilla ihmisillä vähäisempi riski sairastua Alzheimerin tautiin (5).

Muistisairauden ehkäisyyn ja hoitoon on kehittetty ravintolisä

Souvenaid niminen ravintolisä yhdistää rasvahappoja, vitamiineja, fosfolipidejä, koliinia, uridiinimonofosfaattia ja seleeniä. Tätä antamalla on osoitettu hyvin lievää Alzheimerin tautia sairastavilla viivästetyn sanallisen muistin parantumista (9) ja sen epäillään ylläpitävän hermoverkostoja (10). Tutkimuksia on myös kritisoitu, koska ne on maksanut Souvenaidin kehittänyt yhtiö (11). Näitä positiivisia tutkimustuloksia kritisoivassa artikkelissa todetaan kuitenkin, että Souvenaid saattaa parantaa sanallista muistia lievää Alzheimerin tautia sairastavilla potilailla (11).

Monipuolinen ja värikäs ruokavalio, jossa suositaan juoksevia rasvoja ylläpitää aivojen terveyttä

Yhteenvetona ylläolevista tutkimuksista voidaan todeta, että vaikka tiettyjen yksittäisten ravintoaineiden suuremmat pitoisuudet liittyvät vähäisempään muistisairauden riskiin, on näitä ravintoaineita antamalla vaikea vaikuttaa tilanteeseen. Sen sijaan koko elämän kestävällä monipuolisella ja värikkäällä kalaa ja juoksevia rasvoja suosivalla ravitsemuksella on mahdollista ylläpitää aivojen terveyttä. Mikäli oma geriatrisi toteaa muistin lievästi heikentyneen tai jo alkavan muistisairauden, voi olla järkevää aloittaa Souvenaid -ravintolisän käyttö. Ei ole myöskään syytä unohtaa Itä-Suomen yliopiston tutkimusta, jossa ravitsemuksella, liikunnalla sairauksien hyvällä hoidolla ja älyllisten toimintojen käytöllä ehkäistiin muistisairauden esiintyvyyttä (12).

Lähteet:

  1. Dangour AD, Whitehouse PJ, Rafferty K, Mitchell SA, Smith L, Hawkesworth S, Vellas B. B-vitamins and fatty acids in the prevention and treatment of Alzheimer’s disease and dementia: a systematic review. J Alzheimers Dis. 2010;22(1):205-24.
  2. Kamphuis PJ, Scheltens P. Can nutrients prevent or delay onset of Alzheimer’s disease? J Alzheimers Dis. 2010;20(3):765-75.
  3. Smith PJ, Blumenthal JA. Dietary Factors and Cognitive Decline. J Prev Alzheimers Dis. 2016 Mar;3(1):53-64.
  4. Forbes SC, Holroyd-Leduc JM, Poulin MJ, Hogan DB. Effect of Nutrients, Dietary Supplements and Vitamins on Cognition: a Systematic Review and Meta-Analysis of Randomized Controlled Trials. Can Geriatr J. 2015 Dec 23;18(4):231-45.
  5. Liu QP, Wu YF, Cheng HY, Xia T, Ding H, Wang H, Wang ZM, Xu Y. Habitual coffee consumption and risk of cognitive decline/dementia: A systematic review and meta-analysis of prospective cohort studies. Nutrition. 2016 Jun;32(6):628-36.
  6. Stein MS, Scherer SC, Ladd KS, Harrison LC. A randomized controlled trial of high-dose vitamin D2 followed by intranasal insulin in Alzheimer’s disease. J Alzheimers Dis. 2011;26(3):477-84.
  7. Canevelli M, Lucchini F, Quarata F, Bruno G, Cesari M. Nutrition and Dementia: Evidence for Preventive Approaches? Nutrients. 2016 Mar 4;8(3):144.
  8. Huang TL. Omega-3 fatty acids, cognitive decline, and Alzheimer’s disease: a critical review and evaluation of the literature. J Alzheimers Dis. 2010;21(3):673-90.
  9. Scheltens P, Kamphuis PJ, Verhey FR, Olde Rikkert MG, Wurtman RJ, Wilkinson D, Twisk JW, Kurz A. Efficacy of a medical food in mild Alzheimer’s disease: A randomized, controlled trial. Alzheimers Dement. 2010 Jan;6(1):1-10.e1.
  10. de Waal H, Stam CJ, Lansbergen MM, Wieggers RL, Kamphuis PJ, Scheltens P, Maestú F, van Straaten EC. The effect of souvenaid on functional brain network organisation in patients with mild Alzheimer’s disease: a randomised controlled study. PLoS One. 2014 Jan 27;9(1):e86558.
  11. Onakpoya IJ, Heneghan CJ. The efficacy of supplementation with the novel medical food, Souvenaid, in patients with Alzheimer’s disease: A systematic review and meta-analysis of randomized clinical trials. Nutr Neurosci. 2017 May;20(4):219-227.
  12. Ngandu T, Lehtisalo J, Solomon A, Levälahti E, Ahtiluoto S, Antikainen R, Bäckman L, Hänninen T, Jula A, Laatikainen T, Lindström J, Mangialasche F, Paajanen T, Pajala S, Peltonen M, Rauramaa R, Stigsdotter-Neely A, Strandberg T, Tuomilehto J, Soininen H, Kivipelto M. A 2 year multidomain intervention of diet, exercise, cognitive training, and vascular risk monitoring versus control to prevent cognitive decline in at-risk elderly people (FINGER): a randomised controlled trial. Lancet. 2015 Mar 11.

Muistisairauksien varhainen toteaminen on tärkeää

Aiemmista pintaa syvemmältä -artikkeleista poiketen tämä artikkeli on enemmän katsaus tyyppinen kertaus muistisairauksien perusasioista. Tästä syystä se on pyritty kirjoittamaan mahdollisimman yleistajuiseksi eikä tarjoa syventävää tietoa aiheesta. Seuraava artikkelini tulee käsittelemään (ennemmin tai myöhemmin) muistisairauksen ravitsemusta ja siinä palataan tuttuun, joskin ehkä hieman vaikeaselkoisempaan tapaan esittää asia. 

Muistin oire on yleinen vaiva

Muistin heikeneminen ja etenkin koettu muistin vaikeus on yleinen ongelmia ikäryhmästä riippumatta. Työikäisellä muistin vaikeuden taustalla on usein kuormittava elämäntilanne tai mielialahäiriö. Nämä on usein hoidettavissa olevia tiloja. Varsinaisten muistisairauksien esiintyvyys lisääntyy iän myötä selvästi. Esiintyvyydellä tarkoitetaan sitä osuutta väestöstä, jolla kyseinen sairaus on. Muistisairauden esiintyvyys 70 vuotiailla on noin 3%, kun se on 10 vuotta vanhemmilla eli 80 vuotiailla jo noin 15%. (1)

Muistisairauksia on useita

Ylivoimaisesti yleisin muistisairaus on Alzheimerin tauti. Sen osuus muistisairauksista on noin 65-70%. Seuraavaksi yleisin on verisuoniperäinen muistisairaus (15-20%) ja samalla osuudella Lewyn kappale -tauti. Neljäntenä tulee otsa-ohimolohko rappeumat alle 5% osuudella. Muita harvinaisia muistisairauden syitä ovat vammat, alkoholin tai muiden päihteiden aiheuttama aivorappeuma, Huntingtonin tauti, Wilsonin tauti ja Creutzfeld-Jakobin tauti. (1)

Milloin tulisi huolestua muistioireesta

Kuten yllä on todettu, muistin häiriöt eri syistä johtuen ovat varsin yleisiä. Jopa joka neljäs aikuisista kokee ajoittain muistin vaikeutta. Suurin osa näistä muistivaikeuksista johtuu parannettavissa olevista syistä, joita kuitenkin on yksin usein vaikea selvittää tai hoitaa. Kun havaitaan toistuva muistivaikeus, on syytä varsin matalalla kynnyksellä hakeutua asiantuntijan esimerkiksi muistihoitajan tai lääkärin vastaanotolle. Erityisesti silloin, kun sovitut asiat alkavat unohtua, ilmenee eksymistä tutussa ympäristössä taikka muutoin arjen sujuminen vaikeutuu, on viimeistään varattava aika geriatrille. Muistisairauden oireiden hoito ja muiden sosiaalisten turvaverkostojen rakentaminen helpottuu, kun muistisairaus havaitaan ajoissa. (1)

Muistisairauksien ilmenemiseen voi vaikuttaa

Muistisairaudet ovat varsin monitekijäinen sairaus ryhmä. Kaikissa eri muistisairauksissa aivojen vaurioituvat osat ja vaurioitumisen mekanismit ovat erilaisia. Suomalaisessa tutkimuksessa ollaan osoitettu, että useaan tekijään yhtä aikaa vaikuttamalla voidaan ehkäistä älyllisten toimintojen laskua. Näitä tekijöitä ovat, ravitsemus, fyysinen aktiviteetti, älyharjoitteet ja aktiiviset sosiaaliset suhteet sekä metabolisten (sokeritauti, liiallinen kolesteroli), että sydän- ja verisuonisairauksien tarkka seuranta ja hoito (2). Lisäksi on pientä näyttöä siitä, että Souvenaid -niminen ravintovalmiste saattaa hidastuttaa Alzheimerin taudin etenemistä sen aivan alkuvaiheissa (3). Yleisesti voi siis sanoa, että sosiaalisesti rikas elämäntaja, jossa aivot saavat älyllisiä virikkeitä yhdistettynä terveelliseen monipuoliseen ravitsemukseen sekä liikuntaan ehkäisee älyllisten toimintojen heikkenemistä.

Yleisimpien muistisairauksien tyypillisiä piireitä

Alzheimerin tauti
Alzheimerin taudin tyypillinen oire on tapahtumamuistin heikentyminen. Käytännössä tämä tulee esille siiten, että henkilö kysyy tai kertoo toistuvasti samaa asiaa. Tätä paikatakseen hän saattaa sepittää täysin todellisuudesta irrallaan olevan tarinan. Tästä tahattomasta ”valehtelusta” käytettään termiä konfabulointi. Muistin häiriö koskettaa taudin alkuvaiheessa aivan viimeaikaisia tapahtumia ja nuoruuden tapahtumat saattavat olla selvästi vielä mielessä. Myös ajantaju ja paikallistaminen häiriintyvät herkästi. Eksymistä ilmene ja myös vaikeutta pitää sovituista aikatauluista kiinni. (1, 4)

Verisuoniperäinen muistisairaus
Verisuoniperäisessa muistisairaudessa tyypillisiä oireita ovat jäykkyys ja tilan vaihtelut. Tauti saattaa edetä askeleittain. Muistin heikentyminen voi olla lievää, mutta leimallista on toiminan aloituksen ja -ohjauksen vaikeus. Toisin sanoen tekeminen saattaa helposti keskeytyä tai muuttua aivan muuksi. Esimerkiksi kahvin keittämisessä kahvipaketin viereltä löydetty keksipaketti saakin henkilö keskittymään näiden nauttimiseen ja kahvi jää keittämättä. (1, 4)

Lewynkappaletauti
Lewyn kappale taudille leimallinen oire ovat hyvin monimuotoiset näköharhat sekä Parkinsonin taudille tyypillinen jäykkyys ja vapina. Parkinsonin taudista poiketen muisti heikkenee ennen liikuntakyvyn vaikeutumista. Lisäksi potilaat ovat hyvin herkkiä erään lääkeryhmän (neuroleptien) jäykkyyttä lisäävälle vaikutukselle. (1, 4)

Otsa-ohimolohkorappeumat
Näissä taudeissa tyypillinen piirren on selvä persoonallisuuden muuttuminen usein niin, että potilaan käytös muuttuu vilkkaaksi ja estottomaksi. Harkintakyky heikkenee. Muisti on harvoin alkuvaiheessa merkittävä ongelma. (1, 4)

Muistisairauksille yhteisiä ilmiöitä

Vaikka kaikki muistisairaudet ovat itsenäisiä ja erillisiä sairauksia, on niissä myös yhteisiä piireitä. Yksi arjen kannalta merkittävin tällainen yhteinen piirre on käytöshäiriö. Käytöshäiriöllä tarkoitetaan muistisairauteen liittyvää oiretta, joka vaikuttaa käytökseen. Tyypillinen varsinkin alkuvaiheen käytöshäiriöksi luokiteltava oire on masennus. Toinen tavanomainen oire on uni-valverytmin häiriö. Kolmas hieman ikävämpi oire on varsinkin Alzheimerin tautiin liittyvä epäilevä eli paranoidinen ajattelu. Tämä ilmenee yleensä harha-ajatuksina varastelusta ja kotiin tunkeutuvista vieraista ihmisistä. Myös vaikeutuva mustasukkaisuus kuuluu samaan ryhmään.

Avuntarpeen lisääntyminen on myös yhteistä kaikille muistisairauksille, joskin yksilöllisesti niin, että kahden samaa tai erisairautta sairastavan avun tarpeen ennustaminen ei etukäteen onnistu. Varmaa on vain se, että avuntarve lisääntyy, joskus kylläkin yllättävän vähän.

Gerastenian riskin lisääntyminen johtuu aivojen rappeutumisen aiheuttamasta ravitsemuksen puutteesta ja passiivisuudesta. Gerastenia saattaa joissain tilanteissa vaikuttaa henkilön pärjäämiseen jopa enemmän kuin itse muistisairaus.

Muistisairauksien diagnostiikka on monivaiheista

Ensivaiheessa muistioireen kanssa voi hakeutua muistihoitajan luokse, joka tekee alustavia selvityksiä sekä yleensä alustavan muistitutkimuksen (MMSE). Mikäli huoli varmistuu, lähettää hän potilaan geriatrin vastaanotolle, jossa selvitellään taustoja ja etsitään mahdollisia syitä muistin heikkenemiselle. Tutkimusten tarkoitus paitsi selvittää mahdollista sairautta, mutta myös onko oireen taustaa jokin hoidettavissa oleva tila. Jatkotutkimusten (aivojen kuvantaminen, verikokeet, sydänfilmi) jälkeen palataan vastaanotolle ja usein saadaan diagnoosi. Joissain tilanteista muistin heikkeneminen on vielä niin lievää, ettei diagnoosiin päästä heti, vaan tarvitaan seurantaa. Tässä tilanteessa usein 3-6kk päästä toistetaan muistitutkimus (MMSE).

Muistisairautta ei voi parantaa, mutta usein oireita voidaan lievittää ja ennakoida tulevaisuutta

Muistisairauksille ei toistaiseksi ole onnistuttu kehittämään hoitoa, joka estäisi taudin etenemistä tai jopa parantaisi sen. Onneksi erilaisilla terveellisellä elämäntavalla,  lääkkeillä ja sosiaalisilla tukiverkoilla voidaan oireita lievittää ja näin pitää yllä elämänlaatua.

Muistisairauden varhainen toteaminen on tärkeää, koska se mahdollistaa aikaisen hoidon aloituksen ja jossain tilanteissa jopa viivästyttää taudin etenemistä. Lisäksi saadaan aikaa reagoida taudin aiheuttamiin haittoihin ja järjestellä tulevaisuuden asumismuotoja ja ennakoida esimerkiksi oikeustoimikelpoisuuden menetystä.

Lähteet:

  1. Erkinjuntti T, Remes A, Rinne J, Soininen H (toim.). Muistisairaudet. 2.painos. Keuruu: Duodecim. 2015
  2. Ngandu T, Lehtisalo J, Solomon A, Levälahti E, Ahtiluoto S, Antikainen R, Bäckman L, Hänninen T, Jula A, Laatikainen T, Lindström J, Mangialasche F, Paajanen T, Pajala S, Peltonen M, Rauramaa R, Stigsdotter-Neely A, Strandberg T, Tuomilehto J, Soininen H, Kivipelto M. A 2 year multidomain intervention of diet, exercise, cognitive training, and vascular risk monitoring versus control to prevent cognitive decline in at-risk elderly people (FINGER): a randomised controlled trial. Lancet. 2015 Mar 11.
  3. Scheltens P, Kamphuis PJ, Verhey FR, Olde Rikkert MG, Wurtman RJ, Wilkinson D, Twisk JW, Kurz A. Efficacy of a medical food in mild Alzheimer’s disease: A
    randomized, controlled trial. Alzheimers Dement. 2010 Jan;6(1):1-10.
  4. Muistisairaudet -käypähoitosuositus 2017.