Ikämiehen erektiovaikeudet

Erektiohäiriöt ovat yleisiä ja ennustavat sydänsairautta

Erektiohäiriöt ovat yleisiä miesten ongelmia kaikissa ikäryhmissä, mutta lisääntyvät sekä vaikeutuvat voimakkaasti ikääntymisen myötä (1). Laajassa tutkimuksessa niiden esiintyvyys 20-75 vuotiailla oli 10-22% välillä (2). Riskitekijöinä ovat iän lisäksi ylipaino, liikkumattomuus, korkea kolesteroli, metabolinen oireyhtymä, sokeritauti, mielialahäiriöt, tupakointi ja sydän- sekä verisuonisairaudet (1,2). Erektiohäiriöt ovat yhtä suuri riskitekijä sydän- ja verisuonisairaudelle kuin aktiivinen tupakointikin. Nykyisessä Brittiläisessä seksuaalilääketieteen ohjeessa suositellaankin tutkimaan erektiohäiriöistä kärsivän potilaan sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijät tarkasti (1). Viime aikoina on myös herätty siihen, että erektiohäiriöpotilaan testosteroni pitoisuus on syytä mitata ja tämän pitoisuuden lasku on merkittävä sydänsairauksien sekä sokeritaudin riskitekijä (1, 3).

Mitä vastaanotolla tapahtuu?

Kun ikämies hakeutuu erektiovaikeuden vuoksi vastaanotolle keskustellaan ensiksi erektiovaikeuden luonteesta, vaikeudesta, halukkuudesta ja mahdollisista kumppaniin liittyvistä tekijöistä sekä mahdollista vammoista, kivuista ja sukupuolielinten muutoksista. Sitten tutkitaan genitaalit sekä eturauhanen. Vastaanotolla tehdään myös yleistarkastus, jossa painopiste on sydän- ja verisuoniterveydellä. Verikokeita tarvitaan lähes poikkeuksetta ja näissä tarkastetaan sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöitä sekä testosteroniarvot.

Erityisiä tutkimuksia tarvitaan ikäihmisten osalla harvoin. Joskus näitä on kuitenkin syytä harkita. Yöllisten spontaanien erektioiden mittaaminen kertoo normaalista erektiokyvystä ja näiden puuttuminen kertoo hermostollisesta ongelmasta erektiovaikeuden takana. Se vaatii kuitenkin usein yön yli nukkumisen sairaalassa. Paisuvaiskudokseen injektoitavalla erektiolääkkeellä voidaan todeta anatomiset poikkeavuudet ja suunnitella mahdollista leikkaushoitoa. Ultraäänintutkimuksella voidaan selvittää peniksen verenkiertoa. Mikäli edellä mainitussa tutkimuksessa todetaan verenkierto ongelma, voidaan lisätutkimuksena tehdä peniksen angiografia lähinnä leikkaushoitoa ajatellen (1).

Erektiohäiriön hoidolla parannetaan elämänlaatua ja vähennetään sydänsairauksien riskejä sekä huomioidaan parisuhde

Erektiohäiriöiden onnistunut hoito on laaja-alaista. Terveet elintavat (ruokavalio,  säännöllinen liikunta, tupakoimattomuus ja kohtuullinen alkoholin käyttö) tukevat erektiokykyä ja ehkäisevät erektiovaikeuden syntyä. Tupakointi tulee lopettaa. Verenpaine-, kolesteroli- ja sokeritauti  tulee hoitaa. Joissain tilanteissa aiempi lääkitys saattaa olla ongelman aiheuttaja ja lääkitysmuutoksilla voidaankin saavuttaa erektiokyky tai ainakin helpottaa tilannetta. Parisuhteeseessa olevan miehen tulee huomioida myös puolisonsa. Parisuhde- tai seksuaaliterapialla voi olla siis paikkansa tässä tapauksessa. Joskus puolison omat terveydelliset haitat heijastuvat mieheen erektiovaikeutena. Nämä saattavat olla hoidettavissa puolison omalla vastaanotolla.

Erektiohäiriön mekaaninen hoito

Joissain tilanteissa erektiohäiriö voi olla hoidettavissa peniksen tyhjiöpumpulla, jolla saadaan aikaan alipaineen vaikutuksena verenvirtaus penikseen ja sen seurauksena erektio. Veri pysyy peniksessä sen juureen asennettavalla renkaalla. Pumppuhoito voidaan yhdistää jäljempänä kuvattuun ensilinjan lääkehoitoon. Haittana voi olla paikalliset hiertymät ja jopa kuolio, mikäli rengasta ei poisteta ja erektio jää päälle. Henkilöt, jotka käyttävät verenohennuslääkkeitä eivät voi tätä hoitoa käyttää verenvuororiskin vuoksi (1).

Erektiohäiriöiden lääkehoito

Erektiohäiriöiden lääkehoidon ensilinjan lääkkeitä on neljä (sildenafiili, vardenafiili, avanafiili ja tadalafiili). Erot valmisteiden välillä ovat melko pieniä. Sildenafiili tuli markkinoille ensimmäisenä. Kaikkien vaikutus alkaa noin tunnissa ja tadalafiilia lukuunottamatta kestää muutamia tunteja. Tadalafiililla on pidempi vaikutus ja voi ylittää vuorokauden. Avanafiililla ajatellaan olevan nopein vaikutus ja vähiten sivuvaikutuksia (1). Joskus vastetta ei näillä lääkkeillä saada. Sellaiseksi tilanne luokitellaan, mikäli erektiota ei saavuteta kahdeksalla kerralla lääkkeen kanssa, kun samaan aikaan ollut muutoin seksuaalisesti kiihottava tilanne (1). Ehdoton vasta-aihe kyseisten lääkkeiden käytölle ovat nitraattien käyttö (”nitro”). Annosta voidaan joutua muuttamaan iäkkäillä sekä maksa- ja munuaisten vajaatoiminnan yhteydessä. Näiden lääkkeiden ei ole todettu lisäävän sydäninfarktin riskiä. Itseasiassa ne saattavat suojata siltä (1).

Toisen linjan lääkkeenä käytettään virtsaputkeen työnnettäviä lääkekapselia ja voidetta tai peniksen paisuvaiskudokseen pistettävää lääkeainetta. Suomessa kaikissa näissä tapauksissa kyseessä on alprostadiili. Injektoitava lääke on virtsaputkeen asennettavaa tehokkaampi, mutta vaatii pistoksen. Pistoksen voi antaa kuitenkin itse, kun se on ensin harjoiteltu vastaanotolla. Haittavaikutukset ovat lieviä. Näitä ovat erektion jälkeinen kipu, matala verenpaine sekä priapismi eli liian pitkään jatkuva erektio.

Penikseen voi asentaa proteesin

Viimeisenä keinona erektiohäiriön hoidossa on proteesin asentaminen peniksen paisuvaiskudokseen. Nämä tulevat kyseeseen, kun kaikki muut hoidot ovat epäonnistuneet tai, kun kyseessä on anatominen seikka (1).

Matalaintensiteettinen shokkiaaltohoito

Erektiohäiriöiden hoitoon on kehitetty myös ultraääntä käyttävä shokkiaaltohoito, jolla pyritään parantamaan erityisesti verisuoniperäisen erektiohäiriön hoitoa. Menetelmän etu on sen lääkkeettömyys sekä se, että kudoksiin ei tarvitse kajota. Siinä asetetaan ultraäänianturi pinnallisesti peniksen päälle. Hoitoja annetaan 6-18 ja tällä hetkellä suositaan kahdesti viikossa annettuna 12 hoidon sarjaa (4). Hoidolla on osoitettu olevan tehoa erektiohäiriön hoidossa (5), mutta se luokitellaan vielä kokeelliseksi hoidoksi.

Lähteet:

  1. Hackett G, Kirby M, Wylie K, Heald A, Ossei-Gerning N, Edwards D, Muneer A.
    British Society for Sexual Medicine Guidelines on the Management of Erectile
    Dysfunction in Men-2017. J Sex Med. 2018 Apr;15(4):430-457.
  2. Rosen RC, Fisher WA, Eardley I, Niederberger C, Nadel A, Sand M; Men’s
    Attitudes to Life Events and Sexuality (MALES) Study. The multinational Men’s
    Attitudes to Life Events and Sexuality (MALES) study: I. Prevalence of erectile
    dysfunction and related health concerns in the general population. Curr Med Res
    Opin. 2004 May;20(5):607-17.
  3. Hackett G, Kirby M. Erectile dysfunction and testosterone deficiency as
    cardiovascular risk factors? Int J Clin Pract. 2018 Feb;72(2).
  4. Kalyvianakis D, Memmos E, Mykoniatis I, Kapoteli P, Memmos D, Hatzichristou D.
    Low-Intensity Shockwave Therapy for Erectile Dysfunction: A Randomized Clinical
    Trial Comparing 2 Treatment Protocols and the Impact of Repeating Treatment. J
    Sex Med. 2018 Mar;15(3):334-345.
  5. Man L, Li G. Low-intensity Extracorporeal Shock Wave Therapy for Erectile
    Dysfunction: A Systematic Review and Meta-analysis. Urology. 2017 Sep 27. pii:
    S0090-4295(17)30992-5.

Helsingin Sanomissa on hyvä muistutus

Uni- ja rauhoittavien lääkkeiden käyttötarkoitus on poikkeuksetta tilapäinen, eikä niiden pitkäaikaiskäyttö ole suotavaa. Näihin liittyy runsaasti sivuvaikutuksia ja etenkin pitkäaikaiskäytössä kerääntyviä riskejä kuten kaatumisvaara sekä alla olevassa Helsingin Sanomien artikkelissakin mainittu Alzheimerin taudin lisääntyvä riski.

Tutkimus: Unilääkkeillä ja rauhoittavilla on yhteys Alzheimerin tautiin sairastumiseen

Liikuntaharjoittelu on olennaisinta kaatumisten ehkäisyssä

Kaatumisten ehkäisystä on ilmaantunut laaja katsaus artikkeli (1), jossa todetaan, että liikuntaharjoittelu on olennaisin komponentti kaatumisten ehkäisyssä. Riskiä voidaan edelleen vähentää laaja-alaisella yksilöllisellä arvioinnilla, jossa tarkistetaan lääkitys, ravitsemus, kodin teknisetominaisuudet kuin sosiaaliset verkostotkin. Kaatumisriskiä voi helposti arvioida itse lyhyellä kaatumisriskin arviointi lomakkeella.

Lähteet:

  1. Tricco AC, Thomas SM, Veroniki AA, Hamid JS, Cogo E, Strifler L, Khan PA,
    Robson R, Sibley KM, MacDonald H, Riva JJ, Thavorn K, Wilson C, Holroyd-Leduc J,
    Kerr GD, Feldman F, Majumdar SR, Jaglal SB, Hui W, Straus SE. Comparisons of
    Interventions for Preventing Falls in Older Adults: A Systematic Review and
    Meta-analysis. JAMA. 2017 Nov 7;318(17):1687-1699.

Iäkkään edunvalvonta

Johdanto

Innoitus tähän kirjoitukseen tulee Suomen Lääkärilehdestä. Siinä oli Eva Salomäen kirjoitus edunvalvonta lausuntojen merkityksestä (1). Asia on varsin monisäikeinen, jossa toisaalta pyritään turvaamaan henkilön etu ja toisaalta rajoitetaan hänen itsemääräämisoikeuttaa. Tasapainottelu näiden kahden välillä on vaikeaa ja siksi selviä rajanvetoja ei voi tehdä. Vaihtoehtoja asioiden järjestämiseksi ovat valtakirja, edunvalvonta valtuutus ja varsinainen edunvalvonta. Edunvalvonta tulee kyseeseen silloin, kun henkilön oma toimivaltuus heikkenee. Yleensä syynä on jokin äkillinen aivojen toimintakyvyn romahduttava sairaus esimerkiksi vaikea aivoverenkiertohäiriö, vaikea psyykkinen sairaus, päihteiden väärinkäyttö tai etenevä aivoja rappeuttava sairaus. Muutoin fyysistä toimintakykyä heikentävät sairaudet eivät pääsääntöisesti johda toimivaltuuden rajoittamiseen.

Edunvalvonta valtuutus

Edunvalvonta valtuutuksella henkilö voi ennalta määrätä, kuka hoitaa hänen asioitaan, mikäli oikeustoimikelpoisuus menetään. Edunvalvonta valtuutuksesta säätää laki edunvalvonta valtuutuksesta. Edunvalvonta valtuutuksen sisällössä määritellään, mistä asioista edunvalvonta valtuutettu voi päättää. Yleensä asiat koskevat valvottavan omaisuutta ja muita taloudellisia asioita. Se voidaan myös rajoittaa koskemaan vain jotain tiettyä oikeustointa, asiaa tai omaisuutta. Toisaalta valtuutettu voidaan oikeuttaa päättämään myös sellaisissa henkilöä koskevissa asioissa, joita valtuuttaja ei kykene ymmärtämään sillä hetkellä, kun valtuutusta olisi käytettävä (3). Tällainen hetki voi muodostua esimerkiksi äkillisen sairauden aiheuttama tajuttomuuden myötä, kun pohditaan hoidon jatkamista lääketieteellisesti todennäköisesti toivottomassa tilanteessa.

Valtuutus laaditaan kirjallisena. Valtuutettu tulee olla henkilö, se ei siis voi olla oikeushenkilö (esimerkiksi yhtiö). Valtuutuksessa voidaan myös nimetä varavaltuutettu sekä toissijainen valtuutettu. Varavaltuutettu päättää asiasta, jos varsinainen valtuutettu ei esimerkiksi oman sairauden vuoksi voi päättää asiasta. Mikäli varsinainen valtuutettu ei ota päätöstehtävää vastaan, kysytään toissijaiselta valtuutetulta. (2)

Edunvalvonta valtuutuksen voi tehdä täysi-ikäinen (eli yli 18 vuotias), joka ymmärtää valtuutuksen merkityksen (2). Tämä jälkimmäinen vaade voi olla ikääntyvän kohdalla kyseen alainen, mikäli henkilöllä on jokin aivoja rappeuttava etenevä sairaus. Valtuutus astuu voimaan, kun se on holhousviranomainen (eli maistraatti) sen hyväksyy. Hyväksymiseen vaaditaan asianmukaisesti laadittu alkuperäinen edunvalvonta valtuutus yhdessä lääkärinlausunnon kanssa (2). Edunvalvonta valtuutus voidaan myös perua, mikäli henkilö ymmärtää perumisen merkityksen (2).

Edunvalvonta

Edunvalvonnan hakeminen

Edunvalvonnasta säätää laki holhoustoimesta (3). Sitä haetaan siinä tilanteessa, kun henkilö ei itse kykene päättämään asioistaan. Hakemuksen voi tehdä henkilön itse, hänen omaisensa, häntä hoitava sosiaali- tai terveydenhuollon työntekijä. Hakemus tehdään maistraattiin, josta pyydetään hoitavalta lääkäriltä lausunto. Lausunto laaditaan oikeusviranomaisen pyynnöstä, vaikka lausuttava henkilö sitä itse vastustaisi. Pelkästään omaisen pyynnöstä lääkäri ei voi lausuntoa kirjoittaa, jos henkilö sitä itse vastustaa. Tässä tapauksessa tarvitaa oikeusviranomaisen pyyntö (3-5).

Edunvalvoja

Edunvalvojana toi toimia joko yleinen edunvalvoja tai joko ennalta määrätty edunvalvonta valtuutettu tai henkilön omainen. Siis täysi-ikäinen ja täysi valtainen henkilö, joka suostuu tehtävään (4).

Edunvalvonnan tarpeen arviointi aivoja rappeuttavissa sairauksissa

Kaikkinensa edunvalvonnan tarpeen lääketieteellinen arviointi on varsin haastavaa. Ei ole olemassa sellaista yksittäistä mittaria, jonka jollain raja-arvolla voitaisiin todeta henkilö vajaavaltaiseksi. Aivoja rappeuttavissa sairauksissa tyypillisesti käytetään ns. muistitutkimuksia: MMSE ja CERAD (6). Näillä saadaan hieman käsitystä henkilön älyllisestä kapasiteetista. Ongelmana on se, että henkilön muut ominaisuudet vaikuttavat myös kykyyn tehdä päätöksiä, eikä pelkät pisteet kerro vältämättä tästä kokonaisuudesta. Joissain tilanteissa varsin vähäisilläkin pisteillä henkilö saattaa esimerksi tausta koulutuksen turvin tehdä merkittäviäkin päätöksiä. Joissain sairauksissa, kuten esimerkiksi otsa-ohimolohko rappeumassa, pisteet laskevat alkuvaiheessa varsin vähän, vaikka tauti nimenomaan vaikuttaa harkintakykyyn. Henkilö saattaa siis saada hyvinkin korkeat pisteet, vaikka arvostelukyky ja impulssikontrolli olisivat vaikeasti vaurioituneita (7).

Lopuksi

Itsemääräämisoikeuden turvaamiseksi lain henki on se, että henkilön oikeutta päättää omista asioista rajoitetaan vain tarpeen verran. Muistisairaankin kohdalla pariskunta saattaa hyvin pärjätä pitkään esimerksiksi yhteisen pankkitilin ja valtakirjojen turvin. Edunvalvontaa voidaan tällaisessa tilanteessa tarvita vain rajoitetusti johonkin tiettyyn tehtävään esimerkiksi asunnon myyntiin. Tilanteen edetessä, voidaan laatia varalta edunvalvonta valtuutus, joka otetaan voimaan siinä tilanteessa jos muistisairas jää yksin, tai muutoin ei enää päätöksiä pystytä tekemään.

Lähteet:

  1. Salomäki E. Muistisairaan edunvalvontalausunto vaatii paneutumista. SLL. 2018;73:263-264.
  2. Laki edunvalvonta valtuutuksesta. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070648
  3. Niinistö L. Dementiaa sairastavan potilaan itsemääräämisoikeus. SLL. 2000;55:3131-3134.
  4. Laki holhoustoimesta. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990442
  5. Hellsten T, Kortelahti J. Muistisairaan seurannan järjestäminen perusterveydenhuollossa. SLL. 2016;71:1601-1605.
  6. Koponen H, Pirttilä T, Juva K, Hietanen M, Erkinjuntti T, Mäki-Petäjä-Leinonen A. Psykoosi- ja dementiapotilaiden oikeudellinen arviointi. SLL. 2006;61:4469-4471.
  7. Juva K, Erkinjuntti T, Hietanen M, Koponen H, Mäki-Petäjä-Leinonen A, Luoma S-L, Pirttilä T. Alzheimerin tauti ja edunvalvonta. SLL. 2005;60:4645-4649.

Souvenaidin tehosta lisänäyttöä varhaisen Alzheimerin taudin hoidossa

Alzheimeirin tauti on yleisin ja etenevä muistisairaus. Sen esiastetta ja lievää muotoa sairastaa yhteensä noin 220 000 suomalaista. Tauti aiheuttaa aivoissa pysyviä hermosoluvaurioita ja hermosolujen kuolemaan. Varsin usein se todetaan jo edenneessä vaiheessa, jolloin taudin etenemisen hidastaminen on mahdotonta. Viimevuosien aikana Alzheimerin taudin toteaminen on tehostunut ja se voidaan havaita yhä varhaisemmassa vaiheessa. Tämä mahdollistaa taudin etenemiseen vaikuttamisen. Kuten jo edellisessä muistisairauksien ravitsemusta käsittelevässä artikkelissa totesin, on Souvenaid -nimisestä ravintovalmisteesta näyttöä taudin hidastamisessa. Nyt tämä näyttö on vahvistunut. LiPiDiet -tutkimuksessa muistitoiminot paranivat, arjessa pärjääminen heikkeni muita vähemmän ja muistille olennaisen aivoalueen (hippokampuksen) tilavuus pieneni vähemmän. Sovanaid on siis tällä hetkellä ainoa valmiste, jolla on näyttöä Alzheimrin taudin etenemisen hidastamisessa silloin, kun se aloitetaan joko esivaiheessa tai hyvin lievässä alzheimerin taudissa.

Lähteet:

  1. Soininen H, Solomon A, Visser PJ, Hendrix SB, Blennow K, Kivipelto M, Hartmann
    T; LipiDiDiet clinical study group. 24-month intervention with a specific
    multinutrient in people with prodromal Alzheimer’s disease (LipiDiDiet): a
    randomised, double-blind, controlled trial. Lancet Neurol. 2017
    Dec;16(12):965-975.

Suonensisäinen rauta parantaa sydämenvajaatoimintapotilaan elämänlaatua

Raudan anto lääkkeenä on varsin tavallista anemian korjaamisessa. Viime vuosina sen antamista sydämen vajaatoiminnan hoitona on tutkittu. Nyt tietoa on kertynyt sen verran, että Suomalaisen lääkäriseuran Duodecimin lehdessä oli aiheesta oikein pääkirjoitus.

Siinä todettiin, että suonen sisäisesti (muttei suun kautta annetu) rauta parantaa sydämen vajaatoiminnasta kärsivän potilaan elämänlaatua ja liikunta- sekä hapenottokykyä. Rautaa tulisi antaa, jos potilaalla on oireinen (NYHA II-IV) sydämen systolinen vajaatoiminta ja  ferritiini taso on alle 100 tai jos ferritiini on 100-300 ja transferriini saturaatio on alle 20%. Raudan annon jälkeen nämä verikokeet on syytä tarkistaa noin 3kk välein. Toistaiseksi ei ole tietoa raudan hyödyistä diastolisen sydämen vajaatoiminan osalta.

Lähteet:

Lassus J. Rautainen annos vahvistamaan vajaatoimintaista sydäntä. Duodecim. 2018;134:9-10.

Ravitsemus muistisairauksien ehkäisyssä ja hoidossa

Yksittäisistä ravintoaineista kokonaisuutta kohti

Ravitsemuksen osuutta muistisairauksien ehkäisyssä ja hoidossa on tutkittu jo kohtalaisen paljon. Varhaisemmissa tutkimuksissa mielenkiinto on keskittynyt yksittäisiin ravintoaineisiin (1-8) ja sittemmin kokonaisiin dieetteihin (3, 7). Näiden rinnalle on myös noussut erikseen suunniteltu ravintolisä nimeltään Souvenaid (9-11).

Yksittäisistä ravintoaineista eniten on tutkittu B-vitamiineja (erityisesti B6 [pyridoksiini], B9 [foolihappo] ja B12 [kobalamiini]) ja rasvahappoja (erityisesti monityydyttymättömät ω-3 ja ω-6 -ryhmä) ja antioksidantteja (β -karoteeni, flavoinoidit, A-, C- ja E vitamiinit). Vaikka ehkä B-12 vitamiinia lukuunottamatta näiden ravintoaineiden korkeat pitoisuudet korreloivatkin pienempään muistisairaus riskiin, ei niiden antamisella varsinaisen ravinnon lisänä ole osoitettu riskin vähentymistä (1-8). Tämän on oletettu liityvän siihen, että vasta koko ruokavalion tutkiminen on riittävän kokonaisvaltaista ja näin eri ravintoaineiden toisiaan vahvistavat vaikutukset pääsevät esille (3). Dieeteistä tutkituin lienee välimerellinen ruokavalio, jonka on osoitettu laskevan varhaisvaiheen muistisairauden (MCI), Alzheimerin taudin ja aivoinfarktien riskiä. Lisäksi välimerenruokavaliota noudattavilla aivojen kuorikerroksen paksuus säilyi parhaiten ennallaan. (3, 7)

Kahvi laskee Alzheimerin taudin riskiä

Kahvin on epäilty toimivan hermosoluja suojaavana aineena. Tutkimustulokset ovat olleet ristiriitaisia, mutta nämä tulokset yhdistävässä meta-analyysissä todetaan, että vaikka kahvi sinänsä ei vähennä kognitiivisten (muisti ja muiden älyllisten toimintojen) laskua, on eniten kahvia kuluttavilla ihmisillä vähäisempi riski sairastua Alzheimerin tautiin (5).

Muistisairauden ehkäisyyn ja hoitoon on kehittetty ravintolisä

Souvenaid niminen ravintolisä yhdistää rasvahappoja, vitamiineja, fosfolipidejä, koliinia, uridiinimonofosfaattia ja seleeniä. Tätä antamalla on osoitettu hyvin lievää Alzheimerin tautia sairastavilla viivästetyn sanallisen muistin parantumista (9) ja sen epäillään ylläpitävän hermoverkostoja (10). Tutkimuksia on myös kritisoitu, koska ne on maksanut Souvenaidin kehittänyt yhtiö (11). Näitä positiivisia tutkimustuloksia kritisoivassa artikkelissa todetaan kuitenkin, että Souvenaid saattaa parantaa sanallista muistia lievää Alzheimerin tautia sairastavilla potilailla (11).

Monipuolinen ja värikäs ruokavalio, jossa suositaan juoksevia rasvoja ylläpitää aivojen terveyttä

Yhteenvetona ylläolevista tutkimuksista voidaan todeta, että vaikka tiettyjen yksittäisten ravintoaineiden suuremmat pitoisuudet liittyvät vähäisempään muistisairauden riskiin, on näitä ravintoaineita antamalla vaikea vaikuttaa tilanteeseen. Sen sijaan koko elämän kestävällä monipuolisella ja värikkäällä kalaa ja juoksevia rasvoja suosivalla ravitsemuksella on mahdollista ylläpitää aivojen terveyttä. Mikäli oma geriatrisi toteaa muistin lievästi heikentyneen tai jo alkavan muistisairauden, voi olla järkevää aloittaa Souvenaid -ravintolisän käyttö. Ei ole myöskään syytä unohtaa Itä-Suomen yliopiston tutkimusta, jossa ravitsemuksella, liikunnalla sairauksien hyvällä hoidolla ja älyllisten toimintojen käytöllä ehkäistiin muistisairauden esiintyvyyttä (12).

Lähteet:

  1. Dangour AD, Whitehouse PJ, Rafferty K, Mitchell SA, Smith L, Hawkesworth S, Vellas B. B-vitamins and fatty acids in the prevention and treatment of Alzheimer’s disease and dementia: a systematic review. J Alzheimers Dis. 2010;22(1):205-24.
  2. Kamphuis PJ, Scheltens P. Can nutrients prevent or delay onset of Alzheimer’s disease? J Alzheimers Dis. 2010;20(3):765-75.
  3. Smith PJ, Blumenthal JA. Dietary Factors and Cognitive Decline. J Prev Alzheimers Dis. 2016 Mar;3(1):53-64.
  4. Forbes SC, Holroyd-Leduc JM, Poulin MJ, Hogan DB. Effect of Nutrients, Dietary Supplements and Vitamins on Cognition: a Systematic Review and Meta-Analysis of Randomized Controlled Trials. Can Geriatr J. 2015 Dec 23;18(4):231-45.
  5. Liu QP, Wu YF, Cheng HY, Xia T, Ding H, Wang H, Wang ZM, Xu Y. Habitual coffee consumption and risk of cognitive decline/dementia: A systematic review and meta-analysis of prospective cohort studies. Nutrition. 2016 Jun;32(6):628-36.
  6. Stein MS, Scherer SC, Ladd KS, Harrison LC. A randomized controlled trial of high-dose vitamin D2 followed by intranasal insulin in Alzheimer’s disease. J Alzheimers Dis. 2011;26(3):477-84.
  7. Canevelli M, Lucchini F, Quarata F, Bruno G, Cesari M. Nutrition and Dementia: Evidence for Preventive Approaches? Nutrients. 2016 Mar 4;8(3):144.
  8. Huang TL. Omega-3 fatty acids, cognitive decline, and Alzheimer’s disease: a critical review and evaluation of the literature. J Alzheimers Dis. 2010;21(3):673-90.
  9. Scheltens P, Kamphuis PJ, Verhey FR, Olde Rikkert MG, Wurtman RJ, Wilkinson D, Twisk JW, Kurz A. Efficacy of a medical food in mild Alzheimer’s disease: A randomized, controlled trial. Alzheimers Dement. 2010 Jan;6(1):1-10.e1.
  10. de Waal H, Stam CJ, Lansbergen MM, Wieggers RL, Kamphuis PJ, Scheltens P, Maestú F, van Straaten EC. The effect of souvenaid on functional brain network organisation in patients with mild Alzheimer’s disease: a randomised controlled study. PLoS One. 2014 Jan 27;9(1):e86558.
  11. Onakpoya IJ, Heneghan CJ. The efficacy of supplementation with the novel medical food, Souvenaid, in patients with Alzheimer’s disease: A systematic review and meta-analysis of randomized clinical trials. Nutr Neurosci. 2017 May;20(4):219-227.
  12. Ngandu T, Lehtisalo J, Solomon A, Levälahti E, Ahtiluoto S, Antikainen R, Bäckman L, Hänninen T, Jula A, Laatikainen T, Lindström J, Mangialasche F, Paajanen T, Pajala S, Peltonen M, Rauramaa R, Stigsdotter-Neely A, Strandberg T, Tuomilehto J, Soininen H, Kivipelto M. A 2 year multidomain intervention of diet, exercise, cognitive training, and vascular risk monitoring versus control to prevent cognitive decline in at-risk elderly people (FINGER): a randomised controlled trial. Lancet. 2015 Mar 11.

Muistisairauksien varhainen toteaminen on tärkeää

Aiemmista pintaa syvemmältä -artikkeleista poiketen tämä artikkeli on enemmän katsaus tyyppinen kertaus muistisairauksien perusasioista. Tästä syystä se on pyritty kirjoittamaan mahdollisimman yleistajuiseksi eikä tarjoa syventävää tietoa aiheesta. Seuraava artikkelini tulee käsittelemään (ennemmin tai myöhemmin) muistisairauksen ravitsemusta ja siinä palataan tuttuun, joskin ehkä hieman vaikeaselkoisempaan tapaan esittää asia. 

Muistin oire on yleinen vaiva

Muistin heikeneminen ja etenkin koettu muistin vaikeus on yleinen ongelmia ikäryhmästä riippumatta. Työikäisellä muistin vaikeuden taustalla on usein kuormittava elämäntilanne tai mielialahäiriö. Nämä on usein hoidettavissa olevia tiloja. Varsinaisten muistisairauksien esiintyvyys lisääntyy iän myötä selvästi. Esiintyvyydellä tarkoitetaan sitä osuutta väestöstä, jolla kyseinen sairaus on. Muistisairauden esiintyvyys 70 vuotiailla on noin 3%, kun se on 10 vuotta vanhemmilla eli 80 vuotiailla jo noin 15%. (1)

Muistisairauksia on useita

Ylivoimaisesti yleisin muistisairaus on Alzheimerin tauti. Sen osuus muistisairauksista on noin 65-70%. Seuraavaksi yleisin on verisuoniperäinen muistisairaus (15-20%) ja samalla osuudella Lewyn kappale -tauti. Neljäntenä tulee otsa-ohimolohko rappeumat alle 5% osuudella. Muita harvinaisia muistisairauden syitä ovat vammat, alkoholin tai muiden päihteiden aiheuttama aivorappeuma, Huntingtonin tauti, Wilsonin tauti ja Creutzfeld-Jakobin tauti. (1)

Milloin tulisi huolestua muistioireesta

Kuten yllä on todettu, muistin häiriöt eri syistä johtuen ovat varsin yleisiä. Jopa joka neljäs aikuisista kokee ajoittain muistin vaikeutta. Suurin osa näistä muistivaikeuksista johtuu parannettavissa olevista syistä, joita kuitenkin on yksin usein vaikea selvittää tai hoitaa. Kun havaitaan toistuva muistivaikeus, on syytä varsin matalalla kynnyksellä hakeutua asiantuntijan esimerkiksi muistihoitajan tai lääkärin vastaanotolle. Erityisesti silloin, kun sovitut asiat alkavat unohtua, ilmenee eksymistä tutussa ympäristössä taikka muutoin arjen sujuminen vaikeutuu, on viimeistään varattava aika geriatrille. Muistisairauden oireiden hoito ja muiden sosiaalisten turvaverkostojen rakentaminen helpottuu, kun muistisairaus havaitaan ajoissa. (1)

Muistisairauksien ilmenemiseen voi vaikuttaa

Muistisairaudet ovat varsin monitekijäinen sairaus ryhmä. Kaikissa eri muistisairauksissa aivojen vaurioituvat osat ja vaurioitumisen mekanismit ovat erilaisia. Suomalaisessa tutkimuksessa ollaan osoitettu, että useaan tekijään yhtä aikaa vaikuttamalla voidaan ehkäistä älyllisten toimintojen laskua. Näitä tekijöitä ovat, ravitsemus, fyysinen aktiviteetti, älyharjoitteet ja aktiiviset sosiaaliset suhteet sekä metabolisten (sokeritauti, liiallinen kolesteroli), että sydän- ja verisuonisairauksien tarkka seuranta ja hoito (2). Lisäksi on pientä näyttöä siitä, että Souvenaid -niminen ravintovalmiste saattaa hidastuttaa Alzheimerin taudin etenemistä sen aivan alkuvaiheissa (3). Yleisesti voi siis sanoa, että sosiaalisesti rikas elämäntaja, jossa aivot saavat älyllisiä virikkeitä yhdistettynä terveelliseen monipuoliseen ravitsemukseen sekä liikuntaan ehkäisee älyllisten toimintojen heikkenemistä.

Yleisimpien muistisairauksien tyypillisiä piireitä

Alzheimerin tauti
Alzheimerin taudin tyypillinen oire on tapahtumamuistin heikentyminen. Käytännössä tämä tulee esille siiten, että henkilö kysyy tai kertoo toistuvasti samaa asiaa. Tätä paikatakseen hän saattaa sepittää täysin todellisuudesta irrallaan olevan tarinan. Tästä tahattomasta ”valehtelusta” käytettään termiä konfabulointi. Muistin häiriö koskettaa taudin alkuvaiheessa aivan viimeaikaisia tapahtumia ja nuoruuden tapahtumat saattavat olla selvästi vielä mielessä. Myös ajantaju ja paikallistaminen häiriintyvät herkästi. Eksymistä ilmene ja myös vaikeutta pitää sovituista aikatauluista kiinni. (1, 4)

Verisuoniperäinen muistisairaus
Verisuoniperäisessa muistisairaudessa tyypillisiä oireita ovat jäykkyys ja tilan vaihtelut. Tauti saattaa edetä askeleittain. Muistin heikentyminen voi olla lievää, mutta leimallista on toiminan aloituksen ja -ohjauksen vaikeus. Toisin sanoen tekeminen saattaa helposti keskeytyä tai muuttua aivan muuksi. Esimerkiksi kahvin keittämisessä kahvipaketin viereltä löydetty keksipaketti saakin henkilö keskittymään näiden nauttimiseen ja kahvi jää keittämättä. (1, 4)

Lewynkappaletauti
Lewyn kappale taudille leimallinen oire ovat hyvin monimuotoiset näköharhat sekä Parkinsonin taudille tyypillinen jäykkyys ja vapina. Parkinsonin taudista poiketen muisti heikkenee ennen liikuntakyvyn vaikeutumista. Lisäksi potilaat ovat hyvin herkkiä erään lääkeryhmän (neuroleptien) jäykkyyttä lisäävälle vaikutukselle. (1, 4)

Otsa-ohimolohkorappeumat
Näissä taudeissa tyypillinen piirren on selvä persoonallisuuden muuttuminen usein niin, että potilaan käytös muuttuu vilkkaaksi ja estottomaksi. Harkintakyky heikkenee. Muisti on harvoin alkuvaiheessa merkittävä ongelma. (1, 4)

Muistisairauksille yhteisiä ilmiöitä

Vaikka kaikki muistisairaudet ovat itsenäisiä ja erillisiä sairauksia, on niissä myös yhteisiä piireitä. Yksi arjen kannalta merkittävin tällainen yhteinen piirre on käytöshäiriö. Käytöshäiriöllä tarkoitetaan muistisairauteen liittyvää oiretta, joka vaikuttaa käytökseen. Tyypillinen varsinkin alkuvaiheen käytöshäiriöksi luokiteltava oire on masennus. Toinen tavanomainen oire on uni-valverytmin häiriö. Kolmas hieman ikävämpi oire on varsinkin Alzheimerin tautiin liittyvä epäilevä eli paranoidinen ajattelu. Tämä ilmenee yleensä harha-ajatuksina varastelusta ja kotiin tunkeutuvista vieraista ihmisistä. Myös vaikeutuva mustasukkaisuus kuuluu samaan ryhmään.

Avuntarpeen lisääntyminen on myös yhteistä kaikille muistisairauksille, joskin yksilöllisesti niin, että kahden samaa tai erisairautta sairastavan avun tarpeen ennustaminen ei etukäteen onnistu. Varmaa on vain se, että avuntarve lisääntyy, joskus kylläkin yllättävän vähän.

Gerastenian riskin lisääntyminen johtuu aivojen rappeutumisen aiheuttamasta ravitsemuksen puutteesta ja passiivisuudesta. Gerastenia saattaa joissain tilanteissa vaikuttaa henkilön pärjäämiseen jopa enemmän kuin itse muistisairaus.

Muistisairauksien diagnostiikka on monivaiheista

Ensivaiheessa muistioireen kanssa voi hakeutua muistihoitajan luokse, joka tekee alustavia selvityksiä sekä yleensä alustavan muistitutkimuksen (MMSE). Mikäli huoli varmistuu, lähettää hän potilaan geriatrin vastaanotolle, jossa selvitellään taustoja ja etsitään mahdollisia syitä muistin heikkenemiselle. Tutkimusten tarkoitus paitsi selvittää mahdollista sairautta, mutta myös onko oireen taustaa jokin hoidettavissa oleva tila. Jatkotutkimusten (aivojen kuvantaminen, verikokeet, sydänfilmi) jälkeen palataan vastaanotolle ja usein saadaan diagnoosi. Joissain tilanteista muistin heikkeneminen on vielä niin lievää, ettei diagnoosiin päästä heti, vaan tarvitaan seurantaa. Tässä tilanteessa usein 3-6kk päästä toistetaan muistitutkimus (MMSE).

Muistisairautta ei voi parantaa, mutta usein oireita voidaan lievittää ja ennakoida tulevaisuutta

Muistisairauksille ei toistaiseksi ole onnistuttu kehittämään hoitoa, joka estäisi taudin etenemistä tai jopa parantaisi sen. Onneksi erilaisilla terveellisellä elämäntavalla,  lääkkeillä ja sosiaalisilla tukiverkoilla voidaan oireita lievittää ja näin pitää yllä elämänlaatua.

Muistisairauden varhainen toteaminen on tärkeää, koska se mahdollistaa aikaisen hoidon aloituksen ja jossain tilanteissa jopa viivästyttää taudin etenemistä. Lisäksi saadaan aikaa reagoida taudin aiheuttamiin haittoihin ja järjestellä tulevaisuuden asumismuotoja ja ennakoida esimerkiksi oikeustoimikelpoisuuden menetystä.

Lähteet:

  1. Erkinjuntti T, Remes A, Rinne J, Soininen H (toim.). Muistisairaudet. 2.painos. Keuruu: Duodecim. 2015
  2. Ngandu T, Lehtisalo J, Solomon A, Levälahti E, Ahtiluoto S, Antikainen R, Bäckman L, Hänninen T, Jula A, Laatikainen T, Lindström J, Mangialasche F, Paajanen T, Pajala S, Peltonen M, Rauramaa R, Stigsdotter-Neely A, Strandberg T, Tuomilehto J, Soininen H, Kivipelto M. A 2 year multidomain intervention of diet, exercise, cognitive training, and vascular risk monitoring versus control to prevent cognitive decline in at-risk elderly people (FINGER): a randomised controlled trial. Lancet. 2015 Mar 11.
  3. Scheltens P, Kamphuis PJ, Verhey FR, Olde Rikkert MG, Wurtman RJ, Wilkinson D, Twisk JW, Kurz A. Efficacy of a medical food in mild Alzheimer’s disease: A
    randomized, controlled trial. Alzheimers Dement. 2010 Jan;6(1):1-10.
  4. Muistisairaudet -käypähoitosuositus 2017.

Testosteronihoito sydämen vajaatoiminnassa

Sydämen vajaatoimintaa olen käsitellyt laajemmin edellisessä artikkelissa, kuten myös testosteronikorvaushoitoa. Tässä artikkelissa yhdistellään nämä kaksi asiaa ja käsitellään testosteronihoitoa sydämen vajaatoiminta potilailla.

Sydämen vajaatoiminnassa haitalliset muutokset eivät rajoitu pelkästään sydämeen vaan johtavat myös epätasapainoon katabolisten (kuihduttavien) ja anabolisten (kasvattavien) hormonien osalta (1). Tämä taas on ajateltu olevan yhtenä tekijänä sydämenvajaatominta potilaiden yleisessä voimattomuudessa.

Elimistössä tasapainoa säätelevät useat hormonit. Anabolisista eli kasvattavista hormoneista tutuimpia yleisesti ovat insuliini ja testosteroni. Jälkimmäistä on tutkittu myös sydämen vajaatoiminnan hoidossa. Toistaiseksi tutkimukset ovat olleet kooltaan verrattain pieniä, mutta niissä on saatu melkojohdonmukaisesti positiivisia tuloksia (2).

Näitä positiivisia tuloksia ovat olleet yleisen fyysisen suorituskyvyn kasvu (3, 4). Tämän mittareinä ovat olleet niin lihasvoima (4) kuin kävelytestissä menestyminen (3-5). Lisäksi testosteroni näyttää vähentävän vakaaseen sepelvaltimotautiin, joka on usein sydämen vajaatoiminan tosiallinen syy, liittyvää rintakipua (6). Hoito usein on sitä tehokkaampaa, mitä matalampi on lähtötason testosteroni (7). Koska hormonaalinen epätasapaino koskee yhtälailla sydämen vajaatoimintaa sairastavia naisia, on testosteronikorvaushoidosta ollut myös naisille yhtälailla hyötyä (8).

Testosteronihoito ei parantanut yhdessäkään tutkimuksessa sydämen pumppaustehon mittarina toimivaa ejektiofraktiota (3-5, 8). Näin ollen fyysisen suorituskyvyn nousu hoidon aikana johtuu sydämen ulkopuolisista tekijöistä.

Allekirjoittaneen käsityksen mukaan testosteronihoitoa voidaan harkita tarkkaan harkituilla potilailla, joilla itse tauti (eli sydämen vajaatoiminta) on maksimaalisesti muuten hoidettu, mutta fyysinen suorituskyky on matala. Tämä saattaa parantaa potilaiden elämänlaatua (5).

Lähteet:

  1. Anker SD, Chua TP, Ponikowski P, Harrington D, Swan JW, Kox WJ, Poole-Wilson
    PA, Coats AJ. Hormonal changes and catabolic/anabolic imbalance in chronic heart
    failure and their importance for cardiac cachexia. Circulation. 1997 Jul
    15;96(2):526-34.
  2. Toma M, McAlister FA, Coglianese EE, Vidi V, Vasaiwala S, Bakal JA, Armstrong
    PW, Ezekowitz JA. Testosterone supplementation in heart failure: a meta-analysis.
    Circ Heart Fail. 2012 May 1;5(3):315-21.
  3. Malkin CJ, Pugh PJ, West JN, van Beek EJ, Jones TH, Channer KS. Testosterone
    therapy in men with moderate severity heart failure: a double-blind randomized
    placebo controlled trial. Eur Heart J. 2006 Jan;27(1):57-64.
  4. Caminiti G, Volterrani M, Iellamo F, Marazzi G, Massaro R, Miceli M, Mammi C,
    Piepoli M, Fini M, Rosano GM. Effect of long-acting testosterone treatment on
    functional exercise capacity, skeletal muscle performance, insulin resistance,
    and baroreflex sensitivity in elderly patients with chronic heart failure a
    double-blind, placebo-controlled, randomized study. J Am Coll Cardiol. 2009 Sep
    1;54(10):919-27.
  5. Pugh PJ, Jones RD, West JN, Jones TH, Channer KS. Testosterone treatment for
    men with chronic heart failure. Heart. 2004 Apr;90(4):446-7.
  6. English KM, Steeds RP, Jones TH, Diver MJ, Channer KS. Low-dose transdermal
    testosterone therapy improves angina threshold in men with chronic stable angina:
    A randomized, double-blind, placebo-controlled study. Circulation. 2000 Oct
    17;102(16):1906-11.
  7. Aukrust P, Ueland T, Gullestad L, Yndestad A. Testosterone: a novel
    therapeutic approach in chronic heart failure? J Am Coll Cardiol. 2009 Sep
    1;54(10):928-9.
  8. Iellamo F, Volterrani M, Caminiti G, Karam R, Massaro R, Fini M, Collins P,
    Rosano GM. Testosterone therapy in women with chronic heart failure: a pilot
    double-blind, randomized, placebo-controlled study. J Am Coll Cardiol. 2010 Oct
    12;56(16):1310-6.

Linkki

Johdanto

Gerastenialla (eng. frailty, ennen myös hauraus tai hauraus-raihnaus oireyhtymä) tarkoitetaan kokonaisvaltaista haurastumista, jossa tunnusomaista on pienenkin stressitekijän aiheuttama suhteeton haitta ja toipumisen hidastuminen. Se nostaa kaatumisen, luunmurtumien, sairaalaan joutumisen ja jopa kuoleman riskiä. Lisäksi se jouduttaa ulkopuolisen avun tarvetta.  Gerastenian esiintyvyydestä on saatu varsin vaihtelevia tuloksia, mutta sen arvioidaan olevan jopa 10% kotona asuvista ikäihmisistä. Gerastenian esiasteen esiintyvyys saattaa olla jopa noin 40%. (1-5)

Gerastenian ilmiasu ja indeksi

Gerasteniaa voidaan määritellä ilmiasu -käsitteen kautta. Se korostaa sitä seikkaa, että gerastenia on itsenäinen kliininen kokonaisuus.  Gerastenian ilmiasuun kuuluu 5 piirrettä, joista kolmen tulee täyttyä. Mikäli vain kaksi näistä täyttyy, puhutaan gerastenian esiasteesta. Ilmiasuun kuuluvia piirteitä ovat: uupuminen (subjektiivinen arvio), painon lasku (yli 4,5Kg viimeisen vuoden aikana), alentunut voima (puristusvoima miehillä <29-32Kg, naisilla <17-21Kg), vähentynyt aktiivisuus (miehillä <380kcal/vko, naisilla <270kcal/vko) ja hidastunut kävelynopeus (6min kävelykokeessa <234-274m). (1,6)

Siinä missä ilmiasukäsite korostaa gerasteniaa omana kliinisenä kokonaisuutena, indeksin käsite korostaa kasautuvien haittojen merkitystä gerastenian synnyssä. Indeksiä laskiessa summataan suuri määrä muuttujia ja se vaatii enemmän työtä, mutta yleensä tarvittavat komponentit tulevat arvioiduksi ns. laaja-alaisessa geriatrisessa arviossa (7). Myös indeksin avulla voidaan havaita gerastenian esiaste.

Näiden kahden diagnosointitavan lisäksi gerasteniaa voidaan lisäksi seuloa varsin yksinkertaisella ja erittäin nopealla testillä, jonka voi suorittaa myös kotona. Istumasta seisomaan -testissä tutkittava istuu penkillä kädet ristittynä rintakehälle. Siitä noustaa ylös seisomaan ja laskeudutaan takaisin istumaan viisi kertaa. Mikäli tässä kuluu aikaa yli 14 sekuntia, viittaa testin tulos gerasteniaan (8). Toinen helppo testi seulontaa varten on aiemminkin kaatumisia käsittelevässä artikkelissa kuvattu Timed-Up-And-Go (TUG) -testi. Siinä henkilö nousee selkänojallisesta tuolista ylös ja kävelee 3 metriä palaten takaisin tuoliin istumaan. Mikäli tämän suorittamiseen menee yli 10 sekuntia, voidaan gerasteniaa epäillä (1).

Gerastenian hoito

Gerastenian hoito vaatii aina laaja-alaisen kokonaisarvion, jossa kartoitetaan mielen ja  kehon terveys, mutta myös henkilön sosiaaliset olosuhteet ja fyysinen asuinympäristö.

Merkittävämpiä menetelmiä tämän hoitoon ovat lihasvoimaharjoittelu (1, 8), joskaan se ei yksin riitä vähentämään kaatumisia. Eräässä tutkimuksessa muodostettiin liikuntaresepti. Siinä gerastenian esiasteessa suositeltiin seuraavia liikuntamuotoja: lihasvoimaharjoittelu (20min, 80% 1RM vastuksesta), aerobista liikuntaa (10min, 70-80% iän mukaisesta maksimisykkeestä, Borg 13-14), tasapainoharjoittelua (20min, Borg 13-14) ja venyttelyä (10min, Borg 13-14). Näistä muodostuu yhteensä 60 minuuttinen harjoittelu ohjelma. Gerasteniaa sairastaville suositeltiin samoja liikuntamuotoja, mutta hieman eri tavalla jaoteltuna: lihasvoimaharjoittelua 10 minuuttia, aerobista liikuntaa 20minuuttia, tasapainoharjoittelua 8minuuttia ja venyttelyä 7minuuttia.  Näistä muodostuu yhteensä 45 minuutin harjoitteluohjelma. Harjoittelun arvioitiin tuottavan tulosta, kun se tehtiin ainakin 2 kertaa viikossa. Sen sijaan yli 3 kertaa viikossa tehtynä harjoittelun ajateltiin olevan liian rasittavaa ja vähentävän motivaatiota. Siksi harjoitteluohjelmaa suositeltiin tehtävän 2-3 kertaa viikossa (9). Lisäksi on syytä tarkistaa riittävä proteiinin, energian saanti ja D vitamiinin saanti (3).

Ikääntyvälle on saattanut kasautua runsas lääkitys ja tämän kriittinen tarkastelu on olennaista gerasteenisen henkilön kohdalla. He kärsivät ensimmäisenä haitat. Toisaalta joillain lääkeaineilla saattaa olla myös hyödyllisiä vaikutuksia. Tällaisia ajatellaan olevan ns. ACE-estäjillä (,joita käytetään yleisesti sydämen vajaatominan ja verenpaineen hoidossa) ja mm. testosteronilla (2).

Gerasteenisen potilaan kotona pärjääminen ja itsenäisyys ovat uhattuna. Tämän vuoksi on tärkeää kartoittaa sosiaaliset voimavarat kuten elinkumppani, ystävät ja lähisukulaiset. Näiden puuttuessa tulee pohtia ulkopuolisen avun tarvetta. Lisäksi pitää varmistaa, että fyysinen elinympäristö eli asunto ja sen lähialueet tukevat kotona pärjäämistä. Päivittäiset toiminnot tulisi pystyä suorittamaan samassa asuin kerroksessa. Ulko-ovella ei saisi olla pitkiä portaita. Kotona tulisi olla riittävästi tilaa liikkumisen apuvälineille: kaiteille, kävelykepille, rollaattorille tai pyörätuolille.

Lopuksi

Gerastenia on sekä potilaan, että yhteiskunnan kannalta hyvin merkittävä tila. Se lisää riskiä toisten avun varaan joutumisesta, vähentää itsenäisyyttä, lisää myös muiden vakavien sairauksien sekä kuoleman riskiä. Yhteiskunnallinen merkitys tulee tilan aiheuttaman avun tarpeen noususta eli kustannuksista. Lohdullista on se, että meistä jokainen voi terveillä elämäntavoilla ja riittävällä suositusten mukaisella liikunnalla ehkäistä gerastenian syntyä ja voimistumista. Tietyissä sairauksissa, kuten osteoporoosissa, sydämenvajaatoiminnassa, keuhkoahtaumataudissa, syövässä ja muistisairauksissa gerastenian esiintyvyys on selvästi tavanomaista suurempaa. Näitä sairastavien kohdalla tulee olla erityisen herkkä tunnistamaan ja hoitamaan gerastenia, koska se myös heikentää tausta sairauden ennustetta.

Lähteet:

  1. Koivukangas M, Strandberg T, Leskinen R, Keinänen-Kiukaanniemi S, Antikainen R. Vanhuksen gerastenia -tunnista riskipotilas. SLL. 2017 Feb 72;7:425-430.
  2. Clegg A, Young J, Iliffe S, Rikkert MO, Rockwood K. Frailty in elderly people. Lancet. 2013 Mar 2;381(9868):752-62.

  3. Morley JE, Vellas B, van Kan GA, Anker SD, Bauer JM, Bernabei R, Cesari M, Chumlea WC, Doehner W, Evans J, Fried LP, Guralnik JM, Katz PR, Malmstrom TK, McCarter RJ, Gutierrez Robledo LM, Rockwood K, von Haehling S, Vandewoude MF, Walston J. Frailty consensus: a call to action. J Am Med Dir Assoc. 2013 Jun;14(6):392-7.

  4. Chen X, Mao G, Leng SX. Frailty syndrome: an overview. Clin Interv Aging. 2014 Mar 19;9:433-41.

  5. Vermeiren S, Vella-Azzopardi R, Beckwée D, Habbig AK, Scafoglieri A, Jansen B, Bautmans I; Gerontopole Brussels Study group.. Frailty and the Prediction of Negative Health Outcomes: A Meta-Analysis. J Am Med Dir Assoc. 2016 Dec 1;17(12):1163.e1-1163.e17.

  6. Fried LP, Tangen CM, Walston J, Newman AB, Hirsch C, Gottdiener J, Seeman T, Tracy R, Kop WJ, Burke G, McBurnie MA; Cardiovascular Health Study Collaborative Research Group.. Frailty in older adults: evidence for a phenotype. J Gerontol A  Biol Sci Med Sci. 2001 Mar;56(3):M146-56.

  7. Searle SD, Mitnitski A, Gahbauer EA, Gill TM, Rockwood K. A standard procedure for creating a frailty index. BMC Geriatr. 2008 Sep 30;8:24.

  8. Savela S, Komulainen P, Sipilä S, Strandberg T. Ikääntyneiden liikunta -minkälaista ja mihin tarkoitukseen?. Duodecim. 2015;131(18):1719-25.

  9. Bray NW, Smart RR, Jakobi JM, Jones GR. Exercise prescription to reverse frailty. Appl Physiol Nutr Metab. 2016 Oct;41(10):1112-1116.